Hui...! Lähes kuukausi on kulunut ensimmäisestä postauksesta. Joulun sukulaisvierailut ja uudenvuodenvietto vievät kyllä veronsa, joskaan ainakaan oma vuodenvaihteeni ei ollut järin railakas, ihme ja kumma.

Aloitetaan vaikka nyt niistä pipareista, johon joulukuussa jäätiin. Sain aikaiseksi kaksi piparkakkutaloa, joista kumpikaan ei ollut erityisen esteettinen. Tyllan käyttö osoittautui elämäni hankalimmaksi haasteeksi - taas kerran. Toivottavasti talot ovat edes maistuneet saajilleen, sillä ne matkustivat kuitenkin lähes 450km ja 11 tuntia.



Lisäksi kokeilin tehdä jouluksi elämäni ensimmäistä kertaa karjalanpiirakoita ja munavoita, koska se mieheni jouluperinteisiin kuuluu. Rumat tuli piirakat, mutta ei ole kummoinen tekijänsäkään. Ja ne maistuivat kyllä!

Rypytystekniikka on vielä vähän hakusessa, tiedetään!


Vuodenvaihteen jälkeinen elämä on pyörinyt sikiöisen ympärillä. Tammikuun ensimmäisinä päivinä kävin ensimmäisessä ultraäänessä. Oli jännittävää, miten koko raskaus oikeasti iski tajuntaan vasta siinä vaiheessa, kun pienen ihmisen liikkeet ja muodot näki Kättärin "uä-televisiosta".

Kaksi kättä ja kymmenen sormea! :)


Tänään kävimme läheisellä kirpputorilla hiplailemassa vauvanvaatteita. No, lähtihän sieltä "jotain" mukaankin. Rahaa tuli tuhlattua yhteensä reilut 20, ja mukaan tarttui useita bodyja, housuja ja paitoja +-60cm koossa. Kaikki vaatteet olivat uskomattoman hyvässä kunnossa eikä kappalehinnat päätä huimanneet. Olkoonkin, että osa oli selkeästi vuoden 2013 äitiyspakkauksen tavaraa. Seuraavaksi ostoslistalla olisi kai jonkinlainen lipasto sikiöisen vaatteille. Kauheasti en vain uskalla ostaa vielä tavaraa, koska vaikka raskaus onki edennyt jo suhteellisen pitkälle, voi mitä vain tapahtua. Olen kyllä hipelöinyt vauvaleluja ja tuttipulloja kaupassa sekä tutkaillut yhdistelmävaunuja ja pinnasänkyjä netin myyntipalstoilla, mutta olen toistaiseksi pystynyt pitämään himoni kurissa.

Yksi kirpparilöydöistä


Kävin tänään myös katselemassa erilaisia lipastoja ja muutamaa vaatekaappia. Tila, johon säilytyskaluste tulee on haastava, koska joko leveys tai syvyys kärsii - yksi seinusta on vain n. 45cm. Kolme erilaista vaihtehtoa jätin muhimaan viikonloppua varten. Enkä sitäpaitsi olisi mitään niistä saanutkaan yksin tuotua, koska painoa paketeilla oli noin 70kg. Varsinkaan Ikea ei ole yksin ostoksiaan tekevän unelma, koska kärryillä ei pääse lähelle autoa ja ostettua tavaraa en ainakaan minä raaski jättää valvomatta siksi aikaa, että kävisin hakemassa auton lastausparkkiin. Ihan sama sinänsä, sillä olisin ollut pulassa paketin kanssa viimeistään meidän rappukäytän kierreportaissa.

Lopulta kotiin ajellessani mieleni alkoi tekemään äidin tekemää marjapiirakkaa. Sen valmistaminen on onneksi helppoa ja nopeaa, sillä vaikka äitinikin on hyvin kätevä ihminen keittiössä, on tiettyjä tilanteita jolloin saa turvautua puolivalmiiseen, tässä tapauksessa piirakkapohjan muodossa. NAMS!