Mä olen nyt jo kaksi kertaa laittanut toppatakin ja Uggit naulakosta kaappiin. Kaksi kertaa ne olen joutunut myös sieltä kaivamaan esiin. Tiedän - maaliskuussa ja varsinkin helmikuussa (se eka kerta) on aivan liian aikaista viettää kevättä. Juha Föhr ja kumppanit paasaavat jatkuvasti uutisissa siitä, ettei kevättä voi vielä varmaksi luvata. Viimekin viikolla lumi- ja pakkasuutisia tuli joka tuutista. Siitä huolimatta vaihdoin toppaparkan farkkutakkiin ja toivoin parasta, sillä mielestäni kevät on myös ihmisessä itsessään, asenteesta kiinni. Toki kaulahuivit, lapaset ja pipot on keksitty. Ilma ei ole kylmä - on vain liian vähän vaatetta päällä!

Kevät mielessä olen kuitenkin alkanut tehdä keväisiä juttuja. Työssäni "kerho-ohjaajana" mietin jo keväistä toimintakalenteria ja konkretisoin esimerkiksi pääsiäis- ja kevätaskarteluja, jotka alkutalvesta tuntuivat vielä kaukaisilta. Kummityttöni oli isoveljensä kanssa viikonloppuna kylässä, ja askartelimme pääsiäisistutukset, joista ajattelin johtaa ideaa myös kerhoihini. Ikävä kyllä lasten askartelut ovat jo kotona "toisella puolella Suomea", mutta näpsäsinpäs kuvan omasta näpertelystäni.

Hieman askeettiselta vielä näyttää

Istutusta varten hankin saviset ruukunaluslautaset, narsissiruukut, multaa, kissanruohoa, akryllimaaleja sekä erilaisia pääsiäistilpehöörejä. Ensin maalasimme lautaset. Koska savi oli lasitettu vain lautasen sisäpuolelta, sopivat akryllimaalit hommaan hienosti. Minun lautasessani on sinisiä ja keltaisia raitoja. Ajan kanssa siihen olisi toki voinut maalata erilaisia koristeita, mutta pyrin pysymään omassa askartelussani 6- ja 9-vuotiaan hieman ripeämmässä tahdissa. Maalin pinnan kuivuttua aloimme istuttamaan sekä narsisseja että ruohoa. Narsissin sipulit olivat ikävä kyllä kerenneet juurtua sen verran, ettei multapaakusta juurikaan saanut pienempää. Siksi kukat kasvavat nyppylän päällä. Elättelen toiveita, että kissanruohon kasvaessa istutus näyttäisi hieman esteettisemmältä. Lopuksi koristelimme istutukset tipuilla, höyhenillä ynnä muilla tilpehööreillä. Kissanruohon takia lautanen tulee pitää tasaisen kosteana sumutepullon avulla. Lopputulos palkitsee (toivottavasti) ensi viikon loppupuolella.

Ei istutusintoni toki askartelujen suunnittelusta alkanut. Edeltävällä viikolla ostin kauppareissulla Jiffyn turvepellettejä ja istutin niihin pinaattia, piparminttua ja ruohosipulia. Olen jo hieman sekaisin siitä, että missä pelletissä mitäkin on. Ilmeisesti pinaatin istutus on onnistunut parhaiten, sillä niitä siemeniä minulla muistaakseni oli eniten. Joudun vielä jonkun aikaa arpomaan onko kyseessä piparminttu vai ruohosipuli, jonka kohtalo näyttää ainakin tällä hetkellä hieman onnettomalta.

Pinaatti lähti itämään hyvin

Jokunen pussi siemeniä jäi vielä istuttamatta. Ainakin tillin, basilikan ja salaatin haluaisin vielä pistää tulille. Ikävä kyllä joku muukin oli keksinyt Jiffyn turvepelletit, eikä kaupassa enää seuraavana päivänä niitä ollut. En uskaltanut alunperin niitä kovin montaa ostaa, sillä aikaisempaa käyttökokemusta ei ollut. No, onnistuuhan tuo esi-istutus ihan perinteisilläkin menetelmillä. Toivottavasti.

Joulukuun alun jälkeisen ensimmäisen vapaan viikonlopun kunniaksi olin järjestänyt itselleni vielä muutakin ohjelmaa. Joku voisi tietysti väittää, että lepokin tekisi toisinaan hyvää, varsinkin minun tilassani olevalle naiselle. Siitä huolimatta suuntasin sunnuntaina vanhempieni luo Raaseporiin ja Fiskarsin ruukin maalaismarkkinoille. Fiskars on ihana paikka jo itsessään, mutta erilaiset markkinat tuovat esille myös käsityöyrittäjiä ja pientuottajia. Hinnat, varsinkin käsitöiden kohdalla, ovat usein tyyriihköjä. Tosin itsekin käsityöihmisenä tiedän, ettei hinnoissa juurikan ole ilmaa, varsinkin kun tarkoitus on lyödä näpertelyistään edes jollain tavalla leivälle. Kortit, varsinkaan electronit ja muut kummallisuudet eivät ikävä kyllä useimmille myyjille käy, mikä usein rajoittaa ainakin omia ostoaikeita. Rahaa ei viitsi nostaa tolkuttomasti turhan takia, enkä minä ainakaan ole löytänyt Fiskarsista Ottomaattia.

Positiivisena yllätyksenä törmäsin kuitenkin Mörby Gårdin tuotteisiin. Mörby Gård on luomutila Pohjassa, ja he myyvät tilakaupassaan niin jauho- kuin lihatuotteita. Ostin kassillisin jauhoja ja leseitä, eikä kahden euron kilohinta lähiruokaa olevalle luomutuotteelle ollut mielestäni lainkaan kohtuuton. Olen aina pitänyt mielessäni luomutuotteita jokseenkin kalliina, mutta tämä todisti minut vääräksi. Toki tavallista jauhoa olisi saanut samaan hintaan kaksinkertaisen määrän, mutta luomu on luomua, lähiruoka lähiruokaa ja laatu laatua! Nyt odotan innolla, että pääsisin leipomaan ruislimppua ja sämpylöitä. Harmittaa vaan, ettei näille pientuottajille löydy hyllytila hypermarketeistakaan. Täytyy kyllä muistaa käydä tilakaupassa seuraavalla kerralla, kun siellä suunnalla liikutaan ja jauhokaappi ammottaa tyhjyyttään.

Maalaismarkkinoilta hankittu jauhoarsenaali