Ohhoh! Olen ainakin toistaiseksi onnistunut pitämään uudenvuodenlupaukseni blogin osalta. Olen suoltanut sisältöä enemmän tämän vuoden aikana kuin edellisen puolen vuoden aikana yhteensä. Herkkulakko meni sen sijaan mönkään. Ollaan kuitenkin pyritty pysymään kohtuudessa. Herkkupäiviä saa olla. Ne on kuitenkin päiviä - ei esim. viikkoja. Ja kahvipöydässä saa ottaa pullan, jos tuntuu siltä. Ei kuitenkaan ole pakko.

Erilaista herkkua! Burgundinpataa joululahjahackmanilla valmistettuna ja nimikkolautasella tarjoiltuna.

Toinen lesoileva ruokakuva. Kanaa Hoisin. Parempaa ei saa edes meidän lähikiinalaisesta.
Herkuista saankin oivan aasinsillan karkkiväreihin.
Värjäiltiin ihanan Heidin kanssa alkukuusta mun tukkaa sellaiseksi shampanjapinkin tai vanhan roosan sävyiseksi. Noh, niitä värejähän ei sillälailla ole luotu kestämään, vaan ne kuluvat pesuissa pois. Tarkoituksena oli hoitaa väriä KC:n uudella Paint suoravärillä, mutta niitä ei ollutkaan tukussa saatavana vain haluttua väriä, vaan olisi pitänyt ostaa koko väricombo. Heidi ihan fiksusti päätteli, ettei minulla vältämättä ole tarvetta useammalla pullolle esim. turkoosia suoraväriä, joten jäi siis Paintit ostamatta. Ajateltiin kuitekin, että jos kokeilen käyttää joka pesussa KC:n Pearl shampoota ja maskia, kunnes suoraväri tulee kauppojen hyllyille. Ehkä se toimisi.

Ennen. Hentoa pinkkiä on ehkä vielä havaittavissa, mutta lähinnä tuo on vain vaalea. Omasta tukasta on muuten todella vaikea ottaa kuvaa!
Ei toiminut. Noin viisi pesua ja kaikki ihana pehmyt pinkki oli tiessään! Melkein osasinkin odottaa sitä, koska mulla on ollut huonoa onnea aikaisemminkin KC:n perus silvershampoon ja -maskin kanssa sekä sen Four Reasons silverin kanssa. Paul Mitchellkään ei ole onnistunut "värjäämään" tukkaani kuin ihanaksi kusenkeltaiseksi. Koska Heidi lähti toiselle puolelle maapalloa viettämään sapattivuotta, aloin paniikissa metsästää Paintia kauppojen ja kampaamoiden hyllyltä. Kaikkialla myytiin "ei oota". Toinen vaihtoehto olisi ollut Biozellin Raspberry, jota olisin kokeillut kälyni suosituksesta. Sitä ei kuitenkaan meidän lähimarketista tai kempparista löytynyt. Kampaamoissa sitten ihmeteltiin, että mikä mun tukkaa vaivaa, kun siihen ei KC:t tartu. Sitä minäkin olen miettinyt jo viitisen vuotta. 

Ei tartu, ei.
Epätoivo alkoi hiipimään selkäpiitä pitkin: Onko mun kohtalonani olla taas pissapää? Olen siis vakaasti päättänyt vältellä kampaamoita, kunnes Heidi palaa. Tavallaan se on kosto, jotta Heidillä on enemmän duunia takaisin palatessaan. Tavallan teen sen siksi, että mä tykkään siitä tosi paljon, enkä vaan halua käydä muualla. Mutta ammattitaitoista apua ei tukan kuosiinlaittamiseksi kuitenkaan ole luvassa.
Yhdessä kampaamossa yritettiin sitten etsiä jotain vaihtoehtoista ainetta, jota voisin käyttää ennenkuin Paint hyllyille saapuu. Sieltä sitten löysimme tällaisen StarGazerin BabyPink suoravärin, joka vaikutti ainakin kuvan perusteella olevan "close enough". Pakkauksen avaaminen aiheutti kuitenkin jonkinlaisen ensishokin. Väriaine näytti makuuni hieman liian neonpinkiltä. Aioin kuitenkin kokeilla, kun purkki kerran oli ostettu.

Aika roisin väristä tavaraa!
En uskaltanut laittaa ainetta suoraan pestyyn tukkaan, koska sen väri oli niin runsas. Päätinkin sekoittaa sitä ihan marketin halppishoitoaineeseen, joka on notkunut suihkumme hyllyllä jo jonkin aikaa, lähinnä mieheni käytössä. Aineita oli suhteessa lurautus hoitoainetta, vähän pienempi lurautus väriä, ja tällä seoksella pienestä purkista riittää neljään värinehostuskertaan. Vaikuttaa annoin jotain ohjeessa olleen 15 ja 30 minuutin väliltä. Myönnän, unohdin katsoa kelloa.
Lopputulos föönauksen jälkeen miellytti ja yllätti positiivisesti. En tiedä mitä olisin saanut aikaan, jos olisin laittanut pelkän värin suoraan. Näin sain kuitenkin aikaiseksi melkein hintsulleen saman värin kuin mitä Heidi. Muutaman värjäämättömän suortuvan löysin seasta, vaikka yritinkin harjaten levittää seoksen kaikkialle. Mutta aika hyvin ensikertalaiselta! Näillä mennään, kunnes pääsen kokeilemaan KC:n suoraväriä.

Ja lopputulos.
Musta ero on huomattava!
Sitten pikaisesti hiusten ehostuksesta kodin ehostukseen. Matto etenee hitaasti, mutta varmasti. Nyt tehtynä on noin puolen metrin verran. Kudekaupoille joudun varmasti uudestaan, koska olen virkannut sitä jo melkein kaksi kiloa. Seuraavana projektina käyn hakemassa töistä puulavoja ja askartelen niistä sohvapöydän. Ja sitten tarkoituksena olisi ommella parit sohvatyynyt uudelle sohvalle, jonka ukko meinaa ostaa. Eihän näissä nykyisissäkään sohvissa mitään vikaa ole, mutta kai ne sitten ovat vähän vanhan näköiset. Minun ensimmäiset sohvat. Vähän herkistää.

Nettikirpparilta tein aivan ihanan löydön keittiöön, nimittäin vanhoilla puukarmeilla varustetun liitutaulun. Nauloja ei saa hakattua betoniseinään, eli kiinnittäminen tulee tapahtumaan kaksipuoleisella teipillä. Paikka on vielä vähän hakusessa. Ja myönnettäköön nyt tämäkin - niin on myös se teippirulla.

Liitutaulun ihanuus!
Viime tekstiäni täydensi kuv itseostettuja tulppaaneja. Saan minä sentään joskus kukkia mieheltäkin.