Tänään herättiin harmaan ankeaan aamuun. Harmi. Olen nauttinut täysin rinnoin muutamista lämpimistä ja aurinkoisista päivistä. Ulkona on tuoksunut, tuntunut, näyttänyt ja kuulostanut keväältä. Tänään ikävöin räystäistä putoavia vesipisaroita ja kyllä - jopa koirankakan hajua. On ehkä typerää hihkua keväästä helmikuussa, mutta kyllä se vaan on minulla seuraava asia, jota oikein kovasti odotan. Jos yhden hyvän asian tästä aamusta haluaa löytää, niin Pihvin pukeminen parvekepäiväunille oli huomattavasti helpompaa. Nyt olen muutaman päivän joutunut arpomaan, sillä periaatteessa on kylmä, mutta aurinko lämmittää huomattavasti. Mikä on kultainen keskitie, jos vaikka aurinko painuu pilveen tai kun se laskee?

Olen pitkään harmitellut hyvän kantovälineen puuttumista. Kun vielä odotin Pihviä, ostin eräältä kirpputorilta Gracon kantorepun. Se oli kivan värinen, vaikutti tukevalta ja oli suht edullinen, 15 euroa. Mutta käytössä se osottautui mahdottomaksi. Lapsen saaminen yksin reppuun kaikkine säätöine, hihnoine ja lukituksine tuntui todella hankalalta. Yksin en käyttänyt sitä koskaan. Muutenkin se on ollut meillä käytössä ehkä kerran tai kaksi. Ystäväni puhui minulle aikeistaan ostaa Manduca, ja siitä innostuneena alkoinkin googlaamaan sitä ja muita erilaisia kantovälineitä. Selvää oli, että liinailemaan en ala. Solmimiset ja muut vaikuttavat minusta hankalilta, tai ainakin vaativat opettelua. Halusin vain jotain kaunista, simppeliä, ergonomista ja sellaista, jota oikeasti tulisi käytettyä. Törmäsin useampaankin blogikirjoitukseen, jossa kehuttiin muunmuassa Manducaa, mutta yksi tuntui olevan ylitse muiden: Tulan kantoreppu. Tulasta puhuttiin lähteessä kuin lähteessä ylisanoilla. Niinpä päätin, että jos meidän perheessä panostetaan kantovälineeseen, niin sitten hommataan Tula.


 Laitoin Tulia maahantuovaan ja myyvään Ipanaiseen sähköpostia saadakseni lisää tietoa Tulasta. En kuitenkaan saanut sähköpostiini vastausta koko viikkoon. Normaalitilanteessa minun hermoilla olisin varmaan hakkunut putiikin pystyyn ja jättänyt kaupat tekemättä, mutta nyt oli kyseessä "pakko saada" -tilanne. Niinpä pakkasin Pihvin rattaisiin ja lähdin käymään heidän Hakaniemen liikkeessään. Siellä sain tarvittavaa opastusta ja vastauksia minua askarruttaneisiin kysymyksiin. Ikävä kyllä meidän silmää miellyttänyttä sinistä Zig Zag -kuosia ei ollut myymälässä, joten se tiesi uutta reissua, kunhan reppu keskusvarastolta myymälään saapuisi. Mutta kaikki tuntui sen arvoiselta, vaikuttihan Tula aivan loistavalta!



Ja sitä se todella onkin! (Sainpas huijattua. Luulit varmaan, että tuote oli ihan susi. Kjäh kjäh kjäh.) Tula on ollut meillä käytössä vasta pari viikkoa, mutta on helpottanut elämää huomattavasti. Ennen en esimerkiksi olisi lähtenyt hakemaan kaupasta maitoa, jos muuta ostettavaa ei ollut, koska lapsen pukeminen ja pakkaaminen vaunuihin on tuntunut turhauttavalta yhden maitopurkin takia, puhumattakaan niiden miljoonien lukkojen avaamisesta, jotka vaunujamme varkailta suojelevat. Tulan sen sijaan vaan pujotat itsesi ja vauvasi ympärille ja olet valmis lähtemään. Toki suojaavaa vaatetta on sinnekin syytä pukea näin talviaikaan, mutta en ole niin paksusti laittanut Pihvillekään päälle, kun kehomme koskettavat toisiaan ja myös minun takkini suojelee häntä kylmältä.


Tulassa on myös hyvää se, että paino jakautuu tasaisesti, eikä Pihvi oikeastaan edes tunnu rinnalla. Meille tämä on erityisen tärkeää, sillä kärsimme molemmat selkäongelmista. M-asento on myös vauvalle ergonominen ja salliin pidemmän kantoajan. Repussa on vain muutama lukko ja säätö, joten sen käyttö todella on helppoa ja yksinkertaista. Vauvaperheen paras ostos. Suosittelen!

Meidän vauvaperheen arkeen kuuluu muutenkin ihan hyvää. Pihvi on tosin menettänyt kävelyauton myötä kaiken innostuksensa lattialla touhuamiseen ja makaa leikkimatolla "apaattisena" kuin vastasyntynyt. Hieman epäilen, ettei hän taida lähteä konttaamaan ollenkaan, vaan pääsee liikkeelle vasta kun jalat kantavat. Vaikka seisominen tuettuna esim olohuoneen pöytää tai sohvaa vasten jo onnistuukin, ei tukea vasten käveleminen varmaan tapahdu vielä pariin kuukauteen.

Äänet meni ikävä kyllä rikki, joten on se tämänkin laitteen viihdyttävyysaste laskenut
Mutta... Pihvi on terve, syö hyvin, lihat ja kaikki. Jos nyt elämästä välttämättä jotain negatiivista haluaa etsiä, niin todettakoon, että meillä hajosi tosi hyvään rakoon sauvasekoitin ja pesukone. Kaksi ei mitenkään oleellista asiaa vauvaperheen elämässä. Ja kun juuri oli ostettu uusi sohvakin. Onneksi sauvasekoitin ei paljoa maksa ja saatiin jättimäinen kahdeksan kilon pesukonekin tarjouksesta. Se tulee tosin vasta ensi viikolla, joten hyvä että on tilava. Mulla on puolentoista viikon pyykit pestävänä.


Iiks! Söin aamupalajukurtin sohvalla. Älkää kertoko ukolle!


Ps. Kuvani muuten otan osittain kännykällä ja osittain meidän järkkärillä. Laatueron huomaa, siis pahoittelen surkeita kuvia. En tosin ole mikään ammattilainen sen järkkärinkään käytössä. Lisäksi osa kuvista on myös kokenut Instagramin käsittelyn.