Keskiviikkoisen kirppisreissun jälkeen saimme Pihvin kanssa kahviseuraksi yhden pitkäaikaisimmista ystävistäni. Hän ihmetteli miten laitoin pojan lattialle touhuamaan omiaan, kun joimme vieressä sohvalla kahvia ja juorusimme. Hänen lähipiiristään kun löytyy lähinnä äitejä, jotka toimivat minun sanoin "ympärivuorokautisina viihdekeskuksina", eli ovat jatkuvasti vieressä, leikittävät ja laulattavat.

Jos lapsia tekee, niin tietysti niistä tulee myös huolehtia. Lapsen tarpeisiin vastaaminen ei ole pelkästään mekaanista huolenpitoa. Syötä, vaihda vaippa, kylvetä, laita nukkumaan. Lapsi tarvitsee paljon muutakin. Huolta, rakkautta, lämpöä, leikkiä, seuraa ja kosketusta. Silti vanhempien tehtävänä ei mielestäni ole touhuta jokaista minuuttia lapsen kanssa. Läsnä voi olla, vaikka ei istuisikaan lapsen vieressä lattialla rakentamassa palikoilla. Hätään voi (ja täytyy) vastata myös sohvalta käsin. Lapsen ei tule joutua touhuamaan yksin kaikkea hereilläoloaikaa, mutta samalla lapsen täytyy myös oppia löytämään virikkeitä itse. Ja mikäs siinä - meillä jäbä jaksaa ja tykkää touhuta myös omissa oloissaan. Ja kyllä ilmoittaa tomerasti, kun omat leikit alkaa kyllästyttää. Sitten mennään ja kutitellaan, pärisytellään mahaa, tanssitaan, lennetään ja katsotaan niitä palikoita yhdessä.

Keskustelu sai minut kuitenkin miettimään monia muita asioita, jotka äitipiireissä jakaa mielipiteitä ja aiheuttaa kiivastakin keskustelua. Päätinkin tehdä omat äitiyden aakkoset siitä miten (huonosti) asiat tässä huushollissa hoidetaan.

  • A niinkuin alkoholi. Tämä mutsi juo satunnaisesti. Olen Pihvin syntymän jälkeen käynyt ulkona muutamia kertoja. Huomaan kyllä, etten viihdy yöelämässä enää ihan niin hyvin kuin vaikkapa kaksi vuotta sitten, ja jokainen vapaailta on päättynyt jo puoliltaöin. Sietokyky on laskenut ja krapula onkin ainakin nykyisellä mittapuulla hirveä jo ihan muutaman hassun oluen jälkeen. Olotila, jossa ei juurikaan kiinnosta olla. 
    Toisinaan saatan myös olla niin hurja, että juon jopa saunakaljan, kun kerran kaksi kuukaudessa pääsen lauteitamme kuluttamaan. Tai lasin viiniä, kun istumme mieheni kanssa ravintolaillallisella. Mutta bile-eläin sisälläni on jo long gone. Kuollut.  
  • C niinkuin Comfort. Meillä käytetään huuhteluainetta, eikä aina välttämättä sitä hajusteetonta! Musta on ihanaa, kun puhdas pyykki tuoksuu raikkaan lisäksi myös vaikka laventelille. Eikä pojankaan nokka tai iho ole siitä kärsinyt. Tietty lopettaisin, jos asia olisi toisin. Lähtökohtaisesti en kuitenkaan pyykkää vaatteitamme myyntiin tai ketään muuta varten, eikä huuhteluaineen haju voi olla karmeinta tässä maailmassa.
  • D niinkuin D-vitamiini. Musta on ehdottoman tärkeää, että se tulee annettua lapselle joka ilta. Silti, jos se olis vaan mun muistamisesta kiinni, Pihvi sais vitamiininsa ehkä kaksi kertaa viikossa. Epäilen, että synnytin pojan ja istukan mukana myös sen osan aivoistani, jossa lyhytkestoinen muisti sijaitsee. Onneksi lapsella on isä, joka on istuttanut selkäytimeensä mun paasaukset riisitaudista ja muista kauheuksista. 
  • E niinkuin ekologisuus. Meidän perheessä ei käytetä kestovaippoja. Mulla tavallaan oli raskausaikana sellainen ihana mielikuva miten pyykkään eri eritteitä sisältäviä harsomyttyjä päivästä toiseen. Ja koin ehkä vähän ulkopuolista painostusta tehdä niin. Tuli olo, että heti leimattiin, kun toin keskusteluun näkökulmaa kestovaippailun ei-niin-hyvistä puolista. Ostinkin aluksi kassitolkulla kestovaippoja, mutta ne jäi käyttämättä, kun Kätilöopistolta lähti matkaan vähintään kymmenet tortut päivässä vääntävä sinaappikone.
    Olen siitä huolimatta kiinnittänyt huomiota vaippapakettien ympäristömerkintöihin. Meillä käytettiin pitkään Natyja, ja nyt ollaan varmaankin vaihdettu Muumeihin. 
  • F niinkuin faija. Meillä myös faija hoitaa. Ja hommat jaetaan tasapuolisesti. Joskus musta jopa tuntuu, että faija ottaa isompaa roolia vauvanhoidossa kotona ollessaan ja mutsi paneutuu kotitöihin. Tai lööbaamiseen. Mutta myös faija tuntuu tyytyväiseltä tilanteeseen. Ja joskus mä jopa yllätän faijan hoitamasta Pihviä "salaa".
  • H niinkuin hiljaisuus. Mä en oo ikinä ollut sellainen hyssyttelijä-äiti. Kuulin yhdeltä tutulta vaarilta, että hänen lapsenlapsen nukkuessa ei saa tai voi edes aivastaa. En minäkään nyt ehdoin tahdoin mene kattilan kansia sängyn viereen paukuttamaan Pihvin nukkuessa, mutta sen verran posliinikaupan norsun vikaa minustakin löytyy, että täysin äänettä asuntoamme pitkin lipuminen ei minulta onnistu. Elämä jatkuu, vaikka lapsi nukkuu. Päiväuniaikahan on virkeän äidin tehokkainta touhuaikaa! 
  • I niinkuin imetys. Minä imetän. Minun ensimmäinen tavoitteeni oli päästä sinne maagiseen kuuteen kuukauteen. Nyt ollaan menty sen ohi ja olen asettanut seuraavaksi tavoitteekseni imettää vuoden ikään asti. Olen kuullut kovaäänisiä ilmoituksia siitä, miten Pihvin ikäistä poikaa ei kyllä oikeastaan pitäisi enää imettää. No, onneksi kenenkään muun ei tarvitse, sillä hoidan oman lapseni imetyksen ihan itse.
    Lisäksi teen sitä siellä missä Pihvi vaatii. Olen imettänyt kolmikuista Pihviä Mikkelin Pitkäjärven Apsin ravintolapöydässä samalla kun viereisessä pöydässä samanikäisen tytön äiti istuttaa tyttöä syöttötuolissa ja juottaa ämmää tai korviketta pullosta. Siinä sitten hiljaa tuomittiin toisiamme (minä lähinnä sen istuttamisen takia, korvikkeesta lisää myöhemmin). Kovalla uholla ja puolustuskannalla. Onneksi kukaan ei ole koskaan julki-imetyksestäni mitään maininnut. Pieni femakkoemakko sisälläni nimittäin sanoo, että ne joita se (imettäminen) häiritsee, ovat jääneet jonnekin freudilaishenkisille oraali-anaalisovinismin tasoille. Rinta on suunniteltu sitä vauvaa varten, ja enemmän sitä tissiä näkyy kaula-aukoista ja alusasumainoksista. Niitä ei kuitenkaan paheksuta.
  • K niinkuin korvike. Meillä on ollut korviketta kaapissa aivan alusta lähtien. Aluksi varalla, koska minä aloitin viikottaisen tanssitunnilla käymisen Pihvin ollessa kolmen viikon ikäinen. Jossain vaiheessa meillä meni imetysmeininki aivan villiksi ja totesin, että oman mielenterveyteni takia jäbä saisi vetäistä yhden pullollisen korviketta iskän sylissä joinakin iltoina. Ei se silti imetystä pilannut, kaikista pelotteluista huolimatta. Nyt ei olla moneen kuukauteen käytetty korviketta paitsi ruoanvalmistuksessa. 
  • L niinkuin lenkkeily. Mun tapa pitää itseäni edes jonkinlaisessa kunnossa. Meidän läheltä lähtee useita lenkkipolkuja upeilla maisemilla. Varsinkin viime syksynä päiväuniajan vaunulenkit olivat mun henkireikä. Ihan vaan keskellä metsää lenkkeilemällä opetin myös Pihvin päiväunille. Vaunuihin totuttelua ennen päiväunia nukuttiin pari ekaa kuukautta tosi lyhyissä pätkissä mutsin käsivarsilla.
  • M niinkuin mutsi. Blogin nimestä huolimatta haluan olla lähtökohtaisesti äiti. Mutsittelu on varmaan väistämätön maantieteellis-kulttuurillinen seikka jossain ikävaiheessa. 
  • P niinkuin parisuhdeaika. Meillä treffaillaan paljon. Usein se on oma äitini, joka antaa meille kahdenkeskistä aikaa. Käymme leffassa, syömässä, keilaamassa tai joskus ihan vaan kahden kesken saunassa, vähintään kerran kuussa. Pienen lapsen kanssa sitä niin helposti hukkuu siihen vauva-arkeen, että äitiyden ja isyyden keskellä unohtuu naiseus ja mieheys. Saapahan sitäpaitsi hyvän syyn laittautua kauniiksi. Kivaa vaihtelua tähän arkiseen homssuisuuteen.
  • R niinkuin ruoka. Minä valmistan Pihvin ruoat itse, poikkeuksena välipalasoseet ja iltavelli. Tiedän äitejä, jotka syöttävät vain pelkkiä lasipurkkeja ja äitejä, jotka tekevät aivan kaiken itse. Ei niinkään siksi, että tahtoisivat, vaan koska ruokarajoitteista johtuen ei muuta vaihtoehtoa ole. Musta soseruokien ja puurojen tekemisestä ei juurikaan ole vaiva, ne hoituu siinä muiden hommien ohessa. Suurin ongelma lienee ihan meille aikuisillekin tuttu kysymys "mitä tänään syötäisiin". En ajattele, että Pilttien syöttämisessä on sinänsä mitään vikaa. Mutta kerran luin jostain tyyliin, että eihän kukaan (varmasti joku) aikuinenkaan syö jatkuvasti einestä. Niinpä! 
  • S niinkuin second hand. Ostan paljon Pihville käytettynä. Lastenvaatteiden ja -tarvikkeiden käyttöikä on niin pieni, etten koe kaupasta ostamista kovin järkeväksi. Kirpparilla ei vaan voi olla turhan ronkeli. Tiedän vanhempia, jotka pukevat lapsensa vain Sydänpyllyihin ja ovat valmiita maksamaan niistä käytettyinäkin useita kymppejä. Olen minäkin tehnyt kirpparilla merkkivaatelöytöjä, mutta musta myös euron hintainen Halvan ja Mauttoman hyväkuntoinen body on aikamoinen aarre. Ja mikä tärkeintä, vaate saa uuden elämän ja on siksi vähän vihreämpi.
    Itse olen toistaiseksi ollut kovin vastahakoinen luopumaan jäbän vaatekappaleista. Laitoin epäkäytännöllisiksi todettuja vaatekappaleita lukuunottamatta kaiken sängyn alle muovilaatikoihin säilöön mahdollista pikkukakkosta varten. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että pukisin ihan mielelläni tytönkin autokuvioisiin vaatteisiin, ihan vain jottei tarvitsisi luopua mistään. 
  • T niinkuin touhuaminen. Vaikka en viihdekeskuksesksi suostukaan, on lapsen kanssa touhuttava yhdessä useita kertoja päivässä. Esimerkiksi ulkoilu vaikkapa leikkipuistossa pitäisi kuulua ihan päivittäisiin rutiineihin tietynikäisen lapsen kanssa. Askartelu. Leikkiminen. Tai vaikkapa iltasadun lukeminen. Meillä luetaan jo nyt iltasatuja, vaikkei sillä varmaan mitään kognitiivista merkitystä vielä seitsemän kuukauden iässä olekaan.
  • U niinkuin unet. Päiväunet meillä nukutaan lähes poikkeuksetta ulkona. Enkä ymmärrä miksei nukuttaisi, jos kerta lapsi nukahtaa helpommin, nukkuu pidempään ja on virkeämpi herättyään. Pitkälti ulkopäikät on myös pukeutumiskysymys. En minä silti laittaisi lasta nukkumaan minnekään siperia-asteisiin, mutta onneksi niistä ei täällä koto-etelässä ole tänä talvena päästy nauttimaankaan.
    Meillä nukutaan yöunetkin vaunukopassa, koska se oli ainoa keksimämme tapa ratkaista pienen vauvan uniassosisaatio-ongelmat ennen unikouluikää. Nyt uninen yöelämöinti on tosin käynyt niin villiksi, että pinnasänkyyn opettelu taitaa pian olla edessä.
  • V niinkuin valokuvat. Tykkään ottaa valokuvia. Meille hankittiin onnistuneita vauvaotoksia varten kunnon kamera. Sillä on napsittu nyt varmaan lähemmäs tuhat valokuvaa vauva-aikana, ja niistä kuvista on teetetty ehkä puolet. Hullua!
    En kuitenkaan laittaisi Pihvin naamaa nettiin. Koemme yhdessä mieheni kanssa, ettei se ole sellainen askel, joka meillä olisi oikeus ottaa. Toki vauvaperheen arjesta kertovaan blogiin tulee väistämättäkin välähdyksiä siitä elämästä. Mutta kasvoihin ja tunnistettavuuteen olemme päättäneet vetää rajan. Toisille se raja on vielä tiukempi, eikä lapsesta hiiskuta mitään julkisesti. Joku taas laittaa nettiin kaiken, kylpykuvista lähtien. Useat jotain siltä väliltä, mekin. Minä en tuomitse ketään, sillä jokainen vanhempi tekee niinkuin itse parhaaksi näkee. Mutta uskokaa tai älkää, että kyllä tästä meidänkin päätöksestä on satanut paskaa niskaan, lähinnä juuri niiltä, jotka lapsistaan paljon jakavat. Että miten tyhmä olenkaan, kun voihan joku namusetä ottaa kuvan Pihvistä vähissä vaatteissa vaikka rannalla ja käyttää sitä miten vaan. Ja että parempi olisi siis ilmeisesti rikkoa lapseni oikeus muodostaa oma netti-identiteetti itse, ihan varmuuden vuoksi. Ja että koska en julkaise netissä kuvaa lapseni naamassa, niin pidän automaattisesti huonoina äiteinä niitä jotka julkaisevat. Olenpa kuullut kautta rantain sellaistakin juttua, että meidän vauvassa mahtaa olla jotain todella pahasti vialla, kun sen kuvia ei jaeta netissä.
    Musta on ihan hauska nähdä kuvia vaikkapa ystävien pikkuihmisten touhuista, mutta samalla olen sitä mieltä, että jos jotakuta meidän Pihvin elämä oikeasti kiinnostaa, niin hän tulee käymään.
    Tässä vielä pari blogikirjoitusta muualta, joissa musta osittain luodaan aika ääripään uhkakuvia, mutta myös tuodaan esiin hyviä pointteja miksi lapsesta julkaistavaa materiaalia tulisi miettiä ainakin kahdesti: Pelastakaa lapset ry, Unionimedia ja Totuuskuutio
  • Y niinkuin ystävät. Ystävät ovat mulle tärkeitä, mutta hassua on ollut huomata miten osa vain mystisesti katosi raskauden ja vauvaelämän myötä. En kiistä ettenkö itsekin olisi ollut myötävaikuttamassa tähän, mutta olen myös saanut kuulla miten minua _ei_voi_ enää kiinnostaa mikään muu kuin paskavaipat. Siksi en ole ollut toivottua seuraa joissain sosiaalisissa tilanteissa, kuten entisen tiiviin kaveriporukan illanistujaisissa. Enkä sitäpaitsi olisi varmaan edes halunnut tulla, koska olin raskaana enkä siis voinut juoda viinaa, suomalaista huumorijuomaa ja hauskuuden symbolia.
  • Ä niinkuin äiti-lapsi -toiminta. Mä vierastan kaikkia perhekerhoja. Mulla on sellainen ennakkokäsitys, että kaikesta perhekahvilatoiminnasta löytyy ne pahimmat Äitien sota -hahmot. Ammattiäidit, jotka tekee kaiken aina paremmin ja hienommin. Onneksi me ei ihan täysin olla jumiuduttu tänne neljän seinän sisään, vaan meillä on useampiakin äiti-lapsi -kavereita joita tavata. Varmaan niistä kerhoista oikeasti löytyisi "vertaistukea" ja hyviä ystäviä, mutta en vaan osaa mennä ja tehdä itseäni tykö. Tuletteko hakemaan mut täältä kotiovelta? 
Listassa on muutamia kohtia, jotka varmasti nostattavat tunteita ja jotka monessa perheessä hoidetaan syystä tai toisesta eri tavalla. Mistään ei ole kenenkään kuitenkaan syytä vetää hernettä nenään, sillä tämä ei ole henkilökohtaista. Listaa ei ole kirjoitettu ketkään tietyt äidit mielessä, vaan täysin omista lähtökohdista. On yhtä monta tapaa olla äiti kuin on äitejä.

Tähän postaukseen tulee mahdollisesti päivityksiä, sillä mulla jäi vielä useita kirjaimia käyttämättä :)