Kilojenkaristusprojektini koki heti viikonloppuna kovan kolauksen, kun järjestin miehelleni yllätyssyntymäpäiviä. Olin kutsunut muutamia hänen kavereita salaa kahville ja tietenkin leiponut kahvia varten. Mies eli uskossa, että leivon tuttavan lastenkutsuille. Tavallaan hän itse valitsi tarjoilunsa, Kinuskikissan Cookie dough leivokset, sillä esittelin netistä muutaman vaihtoehdon muka miettien, että mikähän näistä olisi paras, ja niitä hän ehdotti. Leivoksien pääraaka-aineina on voi, suklaa ja sokeri, joten mistään kevyestä herkusta ei todellakaan ollut kyse. Tapani mukaan emmin määrissä ja tein siten isomman satsin, joka kyllä kostautui, koska puolet odottaa edelleen jääkaapissa syöjäänsä. Pelkkä ajatus leivoksesta tuo viisi lisäkiloa. Onnistuisikohan pakastaminen?

Illalla "bileiden" jälkeen pala kakkua ja lasi punkkua
Yllätys meni läpi täysillä. Edellisenä iltana esitin muka unohtaneeni syntymäpäivät ja hain lähikaupasta tarjoustulppaaneja ja pari arpaa. Annoin ne sitten heti kaupasta tultuani, vielä kaikenlisäksi vääränä päivänä. Varsinaisesta syntymäpäivästä olin huijannut niin, että tämä tuttavani tulisi kahden aikaan hakemaan leipomuksiani. Kun ovikello sitten soi, meni mies avaamaan ovea. Vielä kolmen ensimmäisen vieraan kohdalla ei sytyttänyt, mutta lopulta hän tuli toteamaan, että olen tainnut järjestää yllätyksen. Hän ei kovasti perusta syntymäpäivistään, joten vähän jouduin jännittämään reaktiota. Mutta oli hän selvästi mielissään, sillä pääsi myös samalla näkemään joitakin ystäviä pitkästä aikaa. Lahjaksi olin yllätysjärjestelyiden lisäksi hankkinut 90 minuutin hierontalahjakortin. Niin - ja ne tarjoustulppaanit ja pari arpaa ;)

Kilojen karistamiseen omat lisähaasteensa tuo myös raha. Totesimme taannoin, että kulutamme ruokakauppaan aivan järkyttäviä määriä siihen nähden, että elämme kahden aikuisen ja yhden vauvan taloudessa. Minä siirryn sitäpaitsi pian hoitovapaalle, joten perheen lompakko ei ainakaan pääse lihoamaan. Tilanteen tarkastelu onkin tuottanut tulosta jo muutamassa viikossa, ja kauppareissubudjetissa on pysytty ihan loistavasti. Sitä vaan jää miettimään, että mihin se kaikki raha tuli käytettyä ennen, kun mielestämme ostimme vain ja ainoastaan tarpeellisen.

Edullinen ruoka ei tietenkään tarkoita epäterveellistä. Se voi olla muutakin kuin tyhjiä hiilareita. Mutta kyllä se pistää vertailemaan ja soveltamaan, varsinkin kun avokki on aika tarkka syömisistään: Paljon proteiinia ja vähän hiilihydraatteja. Esimerkiksi eilen tein meille omasta lapsuudesta tuttua tonnikala-makaroonivuokaa. Kahdeksalla eurolla kilo ei tonnikala ehkä ole enää niin edullista kuin 90-luvulla, mutta onpahan vaihtelua ainaiseen sika-nautaan. Eikä annoksen hinnaksi tullut lopulta kuin reipas euro. Mukaan sain ihan kivasti kasviksia, kuten punaista ja keltaista paprikaa, sekä tuoreita yrttejä, tilliä ja basilikaa. Pihville sen sijaan keittelin porkkanaa, perunaa ja naudan pastia, ja maustoin soseen persiljalla. Sekin mössö tuoksui niin hyvälle, että olisin vaikka voinut syödä.



Tänään on onneksi tanssitunti, joten pääsen kuluttamaan muutaman sata viikonloppuna hankittua kilokaloria. Tanssin aloitin viime syksynä kolme viikkoa Pihvin syntymän jälkeen. Se on mukava harrastus ja kulkenut elämässäni mukana aina siitä lähtien, kun kolmevuotiaana aloitin lastentanssitunnit. Uintikorttikin polttelee taskussa, ja voisinkin ottaa tavaksi käydä vetäsemässä pari tuntia altaanmittaa vaikka miehen vapaapäivinä.

Miten te olette hankkiutuneet eroon raskauskiloista? Onko kikkakolmosia vai onko se vain raakaa kalorimatematiikkaa?