Meidän perheeseen se saapui korvatulehdus. Ja minun tuurillani se yltyy kierteeksi asti. Minähän olen kärsinyt siitä nyt aikuisena sekä lapsena, ihan putkitukseen asti. Pihvi on ollut tosi voimaton ja pahalla mielellä. Nukkuminen ei ole onnistunut kuin kymmenissä minuuteissa mitattavissa pätkissä. Jopa öisin, joten raskasta tämä on ollut myös meille vanhemmille. Ruoka on sentään maittanut (tissi ei) ja onpa Pihvi jaksanut olla valveilla myös iloinen ja naurava. Itku on kyllä päässyt pienimmistäkin vastoinkäymisestä. Ei ole helppoa olla vauva!
Lääkäristä saatiin onneksi hyvät lääkkeet niin kipeään korvaan kuin limaiseen röhäänkin, ja muutos on ollut huomattava jo ihan päivässä.

Olen hurahtanut katselemaan päivisin kaikkia mahdollisia äitiys- ja raskausohjelmia, siis niitä kotimaisia. Digiboksin tallennekansiot ovat niitä minulla täynnä, ajatuksena "katson sitten joskus". No nyt olen katsellut. Vaikutuin yhden nuoren äidin tavasta hoitaa lapsia ja ajatella perheenäidin elämästä. Löysin siis äiti-idolin itselleni minua nuoremmasta naisesta. Vau! Ohjelmien innoittamana lämpenin ajatukselle tilata jokin vauvaperheen lehti. Ajattelin ostaa kokeiluksi kaupasta sekä Kaksplussan ja Vauvan, mutta jälkimmäistä ei meidän lähikaupoista ja -kioskeista löydy. On tainnut kappaleet loppua kesken. Kaksplus vaikuttaa kuitenkin todella mielenkiintoiselta, joten jos ei Vauvaa pian löydy, taidan päätyä tilaamaan sen.

Ostimme taannoin lastentarvikeliikkeestä Aventin itkuhälyttimet. Aivan älytarkat ja huippuhyvät! Olivat vielä alennuksessa. Nyt voi Pihvi nukkua parvekkeella tuplaovet kiinni ja minun ei tarvitse palella sisällä.

Tänään kauniin aurinkoisen päivän kunniaksi kävimme vähän käppäilemässä kaupungilla, Pihvi Tulassa, tietenkin. Mitään ei ollut tarkoitus ostaa, mutta mukaan lähti kuitenkin kauan haaveilemani kollaasikehys. Tuo tekstiosa taitaa jo pikkuhiljaa olla maalaisromanttisten sisutajien ja sisustuslehtien mukaan hieman out, mutta kahdeksan euron hintaan ei paha ollenkaan. Sitä en tiedä miten onnistun valitsemaan nuo kehyksiin mahtuvat kuusi kuvaa. Kun ainakin kaikki Pihvistä otetut kuvat ovat niin ihania. Kehykissä muuten roikkuu suosikkikoruni: äitini 70-luvulla rippilahjaksi saama ruusurubiinisormus ja Joensuun ihanasta Taitokorttelista raskausaikana ostettu maatuskariipus. Molemmat ovat minulle erityisen tärkeitä ja tunnearvossa mittaamattomia.





Kehys sai minut innostumaan hieman meidän olohuoneen kuvaamisesta. Keväisiä yksityiskohtia on tuotu kukkasten muodossa ja kynttilöiden väri on vaihtunut jouluisen punaisista vähän raikkaampiin sävyihin. Tuo burgundinpunainen on värinä syystalvella löytynyt uusi suosikki. Muutenkin kun tätä olohuoneen hidasta muutosta katsoo, niin väri- ja sävymaailma alkaa selkiintyä. Vaaleilla linjoille mennään, ja tehosteväreinä käytetään verhoista ja torkkupeitosta löytyviä sinisen sävyjä. Ekstraväriä voi sitten tuoda kauden mukaan leikkokukilla, jotka ovat aina olleet suuri rakkauteni sisustuksessa. Ruukkukukkien hoitamisessa en ole koskaan ollut hyvä ja niiden elinkaari on ihan yhtä lyhyt kuin leikkokukkienkin. Eikä meillä ole edes ikkunalautoja, jonne voisin laittaa viherkasveja ruukuissaan. Pistokkaita olen tykännyt pitää, mutta ikkunalaudattomuudesta johtuen en oikein löydä niille mielekästä paikkaa.

Pihvi sai mummilta ystävänpäiväkortin <3


Siinä matto odottaa tekijäänsä ja lisää kudetta - viimeistä kerää viedään. Onneksi aletaan pian olla puolessa välissä.

Iittalan Festivot ovat myös yksi heikkouksistani. Niitä oli aivan jumalattomasti lapsuudenkodissani. Ne ovat samalla jämeriä ja rosoisia sekä herkkiä ja keveitä.
Äitini virkkaama synttärilahja. Toiselle puolelle on ommeltu fleeceä.

Vallilan verhot, joista miehen kanssa päästiin yhteisymmärrykseen. Onneksi nämä. Vaaleina ja hempeinä nämä ovat aika ajattomat. Mulla oli silloin vielä jonkinlainen retrobuumi menossa, mikä näkyy esim. keittiössä. Keittiö tulee kyllä kokemaan muutoksen heti olohuoneen jälkeen, ja ehkä vähän hillitsen retroilua sielläkin.

Pääsinpäs muuten vihdoin kokeilemaan sitä KC:n Hot Pink Painttia. Hoitoaineeseenkin sekoitettuna väri oli kyllä todella vahva pinkki. Minä tosin onnistuin saamaan aikaiseksi maailman epätasaisimman tuloksen kaikista levitys- ja kampausyrityksistä huolimatta. Päältä tukkani on aivan kirkkaanpinkki, alta toivomani vanha roosa tai paikoitellen jopa hieman punaiseen vivahtava vaalea beige. Väri onneksi kuluu pesuissa pois. Nytkin "pahin" pinkki on jo haalistunut hiukan sen vanhan roosan suuntaan. Mutta jos nyt näitä kahta suoraväriä vertaan, niin StarGazerillä sain kyllä aikaan tasaisemman ja halutunvärisen tuloksen kauttaaltaan. En sitten tiedä teinkö KC:n kanssa jotain hutiloiden. Täytyy testata purkki loppuun ja tuomita se vasta sitten.


Että hieman epätasaista?

Onneksi tukan saa auki ja pahimmat laikut häivytettyä siten.

Muutama pesu niin hyvä tulee (siitä mistä on mitä tulla).

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/13667977/?claim=uxtzrdhdt88">Follow my blog with Bloglovin</a>