I-ha-naa! Meidän Pihvi otti vihdoin ensimmäiset ryömimisliikkeensä eteenpäin! Takaperin ryömiminen on jo onnistunut monta kuukautta ja akselin ympäri on pyöritty todella vinhaa vauhtia. Aikaisemmin esittelemäni Pikku Piian kävelyauto ei vaan ole motivoinut kehittymään lattiatasossa, ja esimerkiksi liian kaukana oleva lelu on aiheuttanut lähinnä itkupotkuraivareita. Sanottiinhan meille jo Kättärillä kätilön toimesta, että teidän poika taitaa olla sellainen kaikki-mulle-heti-nyt -vauva (äitiinsä tullut), kun maidon hidas heruminen aiheutti Pihville hermoromahduksia. Olen näin myöhemmin huomannut, että pikku-ukko on myös mukavuudenhaluinen: Mitäs sitä edes ryömimään, kun autolla pääsee kovaa kyytiä minne haluaa. Ja sitäpaitsi yltää esimerkiksi kuivumaan ripustettuihin pyykkeihin huomattavasti paremmin. 

Ryömimäänlähtötilanne taisi olla isompi juttu äidille kuin pojalle. Istuin lattialla askartelemassa omiani, kun yhtäkkiä kuulin miten jokin hankaa parkettia vasten. Käännyin katsomaan ja hämmästyksekseni huomasin miten Pihvi kiirehti kohti lattialla ollutta nenäliinapakettia. Eikä aikakaan, kun se oli jo suussa. Itkin ja nauroin samaan aikaan, ja Pihvi katsoi minua hölmistyneenä kulmat kurtussa, nenäliinapakettia maistellen. Toisaalta sain jo tuta lisääntyneen liikkuvuuden ikävät puolet, sillä myös kaikki askartelutarvikkeeni kävivät suussa, sekä myös Pihvin vauvakirja, johon yritin samalla epätoivoisesti tehdä merkintää tästä uudesta ja merkittävästä virstanpylväästä kundin elämässä.

Tämä on siksikin niin nasta juttu, koska olin pitkään varma, että Pihvi skippaa ryömimiset ja konttaukset ja lähtee sitten joskus aikanaan suoraan kävelemään. Näin siksi, koska samalla kun kävelyauto on passivoinut lattialla liikkumisen kehittymistä, on se jämäköittänyt pojan seisomaan omilla jaloillaan, kunhan vähän tukea jostain löytyy. On kuitenkin tosi kiva juttu, että meillä lähdettiin liikkeelle jo nyt ja ihan perusliikkeillä. Ehkei Pihvin ikenien suojassa piileskeleviä hampaita enää niin kiristäkään, jos joku lelu lentää otteesta hieman käsivartta pidemmälle. Ja saattaa se lattiatasossa liikkuminen säästää myöskin äidin ja isän hermoja. 

Pois alta risut ja männynkävyt, täältä tulee Pihvi! Vaaravyöhykkeellä on myös isin armaat pelit.