Tänään tulee kuluneeksi viikko siitä, kun aloitimme Pihvin kanssa unikoulun. Olimme jo pitkään ennen kuuden kuukauden ikää puhuneet siitä ja sen tulevasta aloittamisesta, eri metodeista ja mahdollisista karikoista. Mutta koska vaunuissa nukkuminen sujui niin hyvin, päädyimme vain siirtämään ja siirtämään unikoulun aloitusta. Kun Pihvin nukkuminen tuli korvatulehduksen aikana hankalaksi myös vaunuissa, päätin, että unikoulu saa nyt vihdoin ja viimein luvan alkaa.

Luimme lapsen unesta ja eri unikouluista netissä, muunmuassa Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta. Kerättyämme tietoa eri lähteistä ja keskusteltuamme asiasta päädyimme tassuttelu-unikouluun. Sovimme myös, että isä hoitaa tassuttelut mahdollisimman pitkälle, vaikkei meillä ole yösyöttöjä juuri ollutkaan. Ihan vain varmuuden vuoksi. Totesimme myös, että hyvä iltarutiinipohjamme on varmasti hyödyksi itsekseennukahtamisen opettelussa. Silti huoletti.

Ensimmäisenä iltana luimme sadun, annoimme vellin ja laitoimme Pihvin omaan sänkyynsä unipupu kainalossa. Väsymys oli jo iskenyt, sillä itku alkoi lähes välittömästi. Poistuimme kuitenkin olohuoneeseen odottamaan hetkeksi. Avokki kävi tassuttelemassa kahdesti, jonka jälkeen huoneessa hiljeni ja Pihvi nukahti.
Toinen ilta meni samalla kaavalla. Tassuttelemassa ei tosin tarvinnut käydä kuin yhden kerran. Kolmantena iltana ei tassutteluja tarvittu, vaan Pihvi nukahti täysin oma-aloitteisesti lyhyiden jokelteluiden jälkeen ja nukkui tyytyväisenä seitsemään asti. Ja näin se on jatkunut tähän päivään, poikkeuksena viikonloppu, jolloin pikku-ukko päätti nousta ylös viideltä. Mutta nukahtamisessa ei ole enää ollut minkäänlaisia ongelmia, ja kiitän siitä kyllä iltojemme onnistunutta rutinointia. Ehkäpä voisin huokaista helpotuksesta?

Vaan vielä mitä! Se tuli meille sittenkin, nimittäin tauti. Onnistuin kuitenkin tartuttamaan flunssani Pihviin, vaikka todella hyvältä näytti. Itse olen jo viikonlopusta asti ollut terveenä, mutta jäbä näytti ensimmäiset flunssanoireensa eilen. Nyt siis kauhulla odotan miten unikoulumme käy. Palaammeko takaisin vaunuihin ihan vaan koska niissä hyssyttäminen on yöllä helpompaa, vai nukkuuko pikku-ukko räästä huolimatta sängyssään levollisesti?

Onko teillä kokemusta unikouluista? Miten toteutitte ja kuinka kävi?