Ihanaa katsoa ikkunasta ulos ja huomata, että kaunis kevätsää jatkuu kaikista takatalvella uhkailuista huolimatta. Ehdin jo hieman harmistua, sillä en vielä viime viikolla päässyt nauttimaan ulkoilmasta sairastelun takia.

Eilisen päivän vietimme kauniin pääkaupunkimme keskustassa. Agendoja oli kaksi; löytää Pihvin sänkyyn reunapehmuste ja käydä veljeni luona pyykkäämässä täkkimme kesäteloille (meillä ei ole kuivausrumpua, heillä on). Ensimmäinen osoittautui haastavaksi. Kuten aiemmin kerroin, Pihvi on aloittanut viime tiistaina unikoulun ja nukkuu nyt ensimmäisiä öitään pinnasängyssä moneen kuukauteen. Hän on levoton nukkuja ja vaihtaa asentoaan hyvin tiuhaan tahtiin. Nyt kahtena aamuna olen löytänyt hänet sängystä poikittain, jalat ja kädet pinnojen välistä sojottaen. Kolusin hypermarkettien nettisivut ja etsin lastentarvikeliikkeitä, jotka olisivat auki ja edes jotenkin järkevän poikkeamisen päässä päivän toisesta agendastamme. Tuloksetta. Ihmettelimme avopuolisoni kanssa eikö reunapehmusteille todella ole sellaista kysyntää, että sitä kannattaisi pitää perusmarketin hyllyillä.

Päätimme kuitenkin käydä Keskustan tavarataloissa tutkailemassa tilannetta, kun kerta siinä vieressä olivat, ja Stokkalla tärppäsi. Ei sielläkään ollut kuin tämä ostamamme ja sitten muutama malli Stokken sänkyyn. Hintakin oli aika suolaiset 75€, mutta onneksi meillä oli käyttämättä vielä toissa jouluna lahjaksi saatu Stokkan lahjakortti. Nyt se tuli tarpeeseen.


Poimin myös lehtihyllystä mukaan muutaman häälehden, puoliksi vitsillä, jotta saatoimme kälyni kanssa selailla ja ihailla. The päivämäärä on vielä hamassa tulevaisuudessa, mutta saahan tyttö haaveilla? Toinen lehdistä oli paksu kuin Raamattu, tosin se sisälsi lähinnä sormusmainoksia. Esittelinkin avokilleni kaikki viisinumeroisella hintalapulla varustetut rinkulat. Hän taas etsi toisesta lehdestä artikkelin, jossa neuvottiin "oikeasti köyhiä" järjestämään häitä. Kiva.


Illalla kotona kävin pinnasängyn ja pehmusteen kimppuun. Ongelmitta ei pehmusteen asentaminen onnistunut, sillä Pihvillä on Muuramen vanha, ehkä 70-luvulta peräisin oleva umpipäätyinen pinnasänky, enkä keksinyt oikein mitään tapaa solmia pehmustetta siihen siististi. Lisämutkia matkaan toi se, että tuo ihana kirpputorin vintagelöytöni on paljon lyhyempi kuin nykyiset pinnsängyt. Pehmustetta jäi siis rutkasti yli. Sain sen kuitenkin istumaan jotenkuten, ja ainakin se ajaa asiansa. Tänäaamuna eivät Pihvin raajat sojoittaneet mistään!

On rutussa eikä oikein istu :(


Pihvin unikaverit. Pentikin halipupu on aina nukkuessa kainalossa <3
Lisäksi selailin netin morsiuspukuvalikoimaa ja löysinkin lähes täydellisen puvun. Hieman vain epäilyttää tuo sana lähes. Ainahan puvun voi teettää, mutta en tiedä miten se sopii meidän oikeasti köyhien budjettiin.