Tänään se alkoi! Nimittäis Superdieetti. Lupasin aiemmin supernoloja "ennen" -kuvia, joten aloitetaan nyt niillä:

JÄR-KYT-TÄ-VÄÄ!!! 
Toivottavasti Superdieetin lopussa sekä käsiläski että suupielet ovat kääntyneet ylöspäin!
Kyllä naisvartalo on kaunis!

Ensimmäinen päivä oli aika tuskainen. Piti jatkuvasti miettiä ruokia, punnata, stressata liikunnasta, lukea ohjeita ja siinä sivussa vielä hoitaa vähän Pihviäkin. Tavallaan tuntui, että piti syödä jatkuvasti, mutta silti vatsassa kaihersi joku näläntapainen tunne. Oletan, että tämä johtui ruokavalion vähäsuolaisuudesta. Emme me itsekään ole suoraan lisänneet suolaa ruokaan, mutta löytyyhän sitä esimerkiksi mausteseoksista.

Salille pääsin avokin tullessa töistä. En ole vuosiin käynyt kuntosalilla (ei uskoisi kuvista päätellen), ja aina ennen on sekä lähtö että rehkiminen tuntunut todella haastavalta ja ankealta. Lähdön kanssa vitkuttelin tänäänkin, sillä siivosin yhden komeron ja heitin melkein jätesäkillisen roskia roskiin ennen lähtöä. Fiilis salilla oli kuitenkin ihan erilainen jo ensimmäisestä kuntopyörän polkaisusta lähtien. Oli kiva treenata ja ottaa hikeä pintaan. Mä olen niitä ihmisiä jotka eivät vaan voi uskoa, että salilla käymisestä voisi joskus tulla kivaa ja intohimo. Ehkä tätä kokemusta rikkaampana voin hieman pyörtää puheitani.

Tästä se lähtee! Toivon todella, että kuuden viikon päästä "jälkeen" -kuvissa seisoo hieman erinäköinen nainen. Ja etten ainakaan palaisi vanhaan ja saisin tästä itselleni elämäntavan. Tämä ei kyllä ole ensimmäinen kerta, kun pudotan painoani radikaalisti. Suurinpiirtein raskautta edeltäviin lukemiin hankkiuduin 19-vuotiaana ennen ylioppilasjuhlia pudottamalla hurjat 22kg noin kolmessa kuukaudessa. Ja siinä se on jojoillutkin 60kg molemmilla puolilla sen jälkeen, muttei palannut. Vieläkään, vaikka toki viimeisillä raskausviikoilla käytiin samoissa lukemissa. Mutta nyt tähdätään siihen, että mennään alle ja voidaan hyvin!