Pääsimme eilen pitkästä aikaa ulos ihan vaan kahdestaan poikaystäväni kanssa. Hän oli ostanut ystävänpäiväyllätykseksi meille liput Club for Fiven konserttiin Espooseen. Itsehän olen hullu a cappella fanittaja, mutta avokille tämä oli ensimmäinen raapaisu, mitä nyt olen joitain kappaleita joskus kuunnelluttanut. Hienointa tässä oli se, että olen jo pitkään puhunut kuinka haluaisin tuota yhtyettä päästä livenä kuuntelemaan. Vaikka pienet nalkutukset meneekin joskus toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, niin kyllä minua selkeästi välillä kuunnellaan ;)

Ystävänpäiväksi loihdittiin toisillemme mielitekoja. Mutta ei mun pannari ollut ihan yhtä hyvää.
Keikka oli ihan huikea! Musta on jo lähtökohtaisesti aivan käsittämätöntä miten on edes mahdollista tuottaa sellaista musiikkia puhtaasti ihmisvoimin, saati että se tehdään noin hemmetin hyvin! Mielitekoja -konsertti oli siitäkin mahtava, että yhtye heitti muutaman biisin "ihan lonkalta" (no joo, varmaan jotain ideoita on käyty läpi kiertuetta varten harjoitellessa), ja meille laulettiin edessäni istuneen miehen ehdotuksesta siitä, kuinka kaatunut sote harmittaa. Eräs (toinen) nimipäiväsankari sai myös hatusta vedettynä itselleen blueshenkisen laulun kaksosista ja ruusuista (nämä speksit tuli musiikkilajia ja esittäjää myöten kyseisen naisen pöytäseurueelta), ja kehittelipä yhtye kappaleen myös yhden katsojan isoäidin etunimestä.

Kylmiltä väreiltä ei säästytty, tosin kyllähän se illan musiikillinen kohokohta oli ilman muuta Tuukka Haapaniemen esittämä Brothers in arms. Koko Louhisali jytisi miehen matalasta ja kumeasta äänestä. Ja pisti ainakin tämän mutsin silmäkulmat kyyneliin!

Joki (ei jäädy koskaan)
Ihanaa oli myös päästä ulos tuulettumaan pelkästään ison miehen kanssa ja olla mukana tässä hänelle ihan uudessa kokemuksessa. Pienempi mies oli mummunsa hellässä huomassa, joten rentoutumisprosenttikin oli täysi sata. Vaikka tänä aamuna heräsinkin kurkku karheana ja nenän limakalvot tulessa, voin sentään sairastaa hyvillä mielin ja hyvän musiikin siivittämänä. Keikalta tarttui nimittäin mukaan myös pari levyä.


Pahoittelen muuten kovasti kuvia ja niiden laatua. Keikalla halusin keskittyä kuuntelemaan, en räpsimään kuvia. Ja nuo pari hassua kuvaa tuli räpsäistyä kännykällä.