Taas kuohuu. Supermutsit kautta maan. Aiheena vaihteeksi se, mitä kivunlievityskeinoja kukakin synnyttäessä käytti. Parhaimpia ovat he, jotka synnytivät ilman kivunlievitystä. Hyvänä kakkosena tulevat luomusynnyttäjät ja kolmantena he, joilla käytössä oli ilokaasu tai korkeintaan parasetamol. Kevyt piilosyyllistys (ja ei aina niin piilosyyllistys) niille äideille, jotka jotain muuta saivat.

Kun silikoni-Torppa haukkui kaikki maailman pienirintaiset naiset, totesi Katri Sorsa osuvasti, että tissigatea seuraisi pillukohu. Kenellä on venynein vagina. Oikeastaan eräänlainen pillukohu on äitipiireissä meneillään koko ajan. Kenen haaroväli kestää eniten kipua. Tämä kysymys nostaa aika ajoin päätään, niin nytkin. Vaikka repeämät ja velhonhihat eivät sinänsä ole mikään kehumisen aihe, on kuitenkin todella hienoa kertoa, että väliliha repesi peräsuoleen ja ylikin viisikiloista sikiöistä pungertaessa, ja että ainoana "kivunlievityksenä" toimi ajatus omasta ihanasta nyytistä ja puolison hellä kosketus olkapäällä. Oiva bonushan on, jos synnytys on tapahtunut kotona omassa sängyssä. Sillä hardcore-supermutsin mielestä sairaalassa synnyttäminen on joko luonnotonta tai banaalia.

Toiset pitävät luomusynnytystä jotenkin ihailtavana asiana. Minä en pidä, jos se ei sinulle tekstin alusta jo avautunut. Minulle oli jo hyvissä ajoin selvää, että Pihvin pusertaminen tulisi tapahtumaan parhaissa huumeissa, jotka talolla (Kätilöopistolla) olisi tarjota. Tämän ilmoitin heti päivystysosastolle astuessani. Ja ei - tässä tapauksessa elämä ei ole parasta huumetta. Minulle parasta huumetta olivat kiireessä annettu spinaalipuudutus ja jokin morfiinijohdannainen, joka tuntui iholla siltä kuin siinä olisi kävellyt miljoona muurahaista. Halusin, että synnytyksestä jää niin hyvä mieli, ettei seuraavaakaan synnytystä tarvitse kauheasti miettiä. Ja hyvä niin - olihan poikaa puserrettu jo puolitoista vuorokautta ennen synnytyssaliin ja oksitosiinitippaan pääsyä. Eikä pääni ollut siitäkään huolimatta sekaisin. En vain tuntenut kipua. Piste.

Miksi ylipäätään pitäisi synnyttää ilman kivunlievitystä, kun polttelua, tuskaa ja repeilyn tuntua on mahdollisuus lievittää? Mikä siinä on niin hienoa? Lapsi syntyy ihan yhtä lailla, on ihan yhtä terve ja kasvaa ihan normaalisti. Kipujen lievittäminen on lisäksi itselle helpottavaa. Kipulääkkeet voivat vaikuttaa myös syntyvään lapseen, mutta toisaalta ensihenkäys on käsittääkseni aika kivulias. Ehkä se lääke helpottaa myös lasta? Ehkä ei? En todellakaan tiedä.

Musta jokainen synnyttäköön miten haluaa. Vaikka metsässä puusta roikkuen, kuten eräässä amerikkalaisessa synnytysohjelmassa suunniteltiin. Mutta olis hirmu hienoa, että sellainen luomusynnytyksen ylenpalttinen ihannointi lopetettaisiin ja synnytystä pidettäisiin upeana asiana, tapahtui se lääkkeillä tai ilman. Ilman kipulääkkeitä synnyttäminen ei ole yhtään sen luonnollisempaa - niitä ei vain ole ennen käytetty, koska niitä ei ole ollut saatavilla.