Joku tyhjäpäinen silikonimissi totesi taannoin, että oikealla naisella on tripla-öön tissit eikä mitkään miehiä inhottavat itikanpistot. Että nainen on oikeastaan vaan objekti, jonka tehtävänä on vaan ilmeisesti miellyttää miestään isoilla hinkeillä. No, koska tämä sama henkilö esiintyy vakiopanelistina erään televisiokanavan humpuukkiohjelmassa, on ehkä ihan suotavaa olettaa, että kyseessä oli tarkoituksellinen provo ja trollaus. Mainosta televisio-ohjelmalle. Käsikirjoitettu juttu.

Minäpä kerron teille nyt oikeasta naisesta. Oikea nainen tuijottaa peilistä teini-iän, raskauden ja imetyksen nopeasti muokkaamia "Ö-kupin" rintojaan. Vähän ne roikkuvat, mutta mitkään riippusäkit ne eivät ole. Ehkä niistä kuitenkin voisi joskus nipsaista vähän ylimääräistä nahkaa, ja ehkä vähän rasvaakin. Oikea nainen lukee toista äitiblogia, jossa aihetta puidaan ja joka on kuvitettu älyttömän kauniilla, valkoisilla ja kaarituettomilla pitsiliiveillä. Oikea nainen naurahtaa ja salaa ajattelee, että olisipa ihanaa käyttää sellaisia rintaliivejä.

Mutta ei. Oikea nainen ja Ö-kupin rinnat pyörivät turhaan suosittujen vaateketjujen rintaliiviosastolla pläräten seksikkäitä, avaria, kaarituettomia ja olkaimettomia pitsiunelmia. Oikeaa ympärysmittaa yhdistettynä oikeaan kuppikokoon ei löydy. Ja varsinkaan sitä kuppikokoa, sillä usein näissä liikkeissä myydyt rintaliivit loppuvat kokoon D tai DD. Sen sijaan oikea nainen saa lampsia alan liikkeeseen (ei SEN alan, vaan rintaliivialan) ja katsella usein rumia mummokuppeja ja kaikenlisäksi vielä maksaa niistä neljä-viisi kertaa enemmän kuin pienirintaiset kanssasiskot niissä vaateketjuliikkeissä. Saati että oikea nainen voisi joskus olla ilman rintaliivejä muuallakin kuin kotisohvalla. Oikea nainen joko terhakoine silareineen tai luomuine riippusäkkeineen leimataan vähintään tyrkyksi vampiksi tai erotiikka-alan elokuvantekijäksi, jos hän liikkuu julkisilla paikoilla ilman rintaliivejä.

Oikea nainen miettii, miten rinnat ovat määrittäneet häntä aina, tavalla tai toisella. Oikea nainen muistaa, miten hänen ollessa nuoressa ja hauraassa teini-iässä eräs vanhempi nuorimies huomautti Oikeasta naisesta ikävään ja hieman sovinistiseen sävyyn rintojen koosta. Miten rinnat ovat aina olleet kaikkien miesten huomionkiinnittäjä ja kaikkien naisten kateuden tai ainakin ilkeilyn kohde. Miten ne ovat aina olleet tiellä ja aina pitänyt peittää. Mutta ei niin, että joku huomaisi peittely-yrityksen. Sittenhän se olisi taas vain tyrkkyä. Oikea nainen tietää miten mitkään vaatteet eivät sovi ja istu, koska leikkaukset jäävät aina rintojen päälle tai kapeahkoa rinnanympärystä ja isohkoja tissejä ei ole otettu kivoissa vaatteissa huomioon.

Ja sitten oikea nainen miettii, että miksi ihmeessä joku haluaisi ehdoin tahdoin leikkauttaa itselleen Ö-kupit, jotka maksavat vielä laittonsakin jälkeen satoja euroja vuodessa kunnollisten rintaliivien muodossa ja jotka pitää aina silloin tällöin käydä korjauttamassa. Ihanko vain miehiä miellyttääkseen? Vai tunteakseen itsensä oikeaksi naiseksi? Koska Oikea nainen ei tunne itseään kyllä yhtään sen enempää naiseksi kuin pienirintaiset kanssasiskotkaan. Ennemminkin päinvastoin! Onneksi Oikea nainen on kuitenkin äidiksi tulon myötä oppinut, että se on oikeastaan se ja sama mitä tulevaisuuden setämiehet ja silikoniaivot rinnoista noin yleisesti ottaen tuumaavat. Sillä ne omat Ö-kupit kertovat paljon arvokkaampaa tarinaa ja niillä on paljon tärkeämpi tehtävä kuin miellyttää muiden silmiä. Ensisijaisesti ja aina.