Taas löytyi yksi ruokaravintola, jossa syöminen on kuitekin kiellettyä. Erikoista, että tällaisesta ravintolasta on muodostunut suuri ravintolaketju. Ainakin minä menen ruokaravintolaan syömään. Ja niin menee myös lapseni. Menetkö sinä?

Itse olen tosi herkkä julki-imetyksestä. Jos joku kehtaisi tulla kommentoimaan Pihvin ruokailuhetkeä esimerkiksi pyytämällä minua syöttämään vessassa, käskisin kommentoijan todennäköisesti hyvinkin mielikuvituksettomin sanankääntein painumaan itse annoksensa kanssa sinne pöntön ääreen. Nykyisin voin toki ajottaa menojamme niin, ettei imetyshetki tule kesken ravintolapäivällisen. Onhan Pihvi jo yhdeksän kuukautta. Mutta esimerkiksi viime syksyisten mummolareissujen aikaan Pihvi oli rinnalla noin kerran tunnissa, ellei sattunut nukahtamaan autoon. Olisi mielestäni aika kohtuutonta pyytää pitämään muutaman kuukauden ikäistä lasta nälässä, koska ei itse osaa olla tuijottamatta tai koska ylipäätään häiriintyy naisen rinnoille luontaisesta ja vauvalle elintärkeästä toimenpiteestä.

Kahden lahtelaisäidin laktivismi sai Facebookin räjähtämään, ainakin jos keltaisen lehdistön lööppeihin on uskominen. He pyysivät sivullaan äitejä lähettämään imetyskuvia, jossa ovat peittäneet itsensä. Siis kirjaimellisesti - heitä ei näy ollenkaan! Kyllähän jokainen normaalijärkinen ihminen ymmärtää, että kyseinen pyyntö tarkoittaa tissiä ja vauvaa, mutta juuri noin dorkalta sellainen pyyntö myös minusta tuntuu. Monien aikuisten ruokailutottumuksissa on parantamisen varaa. Kuka maiskuttaa, kuka puhuu ruoka suussa ja keneltä roiskuu. Mutta eihän kukaan pyydä heitä peittämään itsejään tai siirtymään vessaan, ehei! Minä kyllä menetän ruokahaluni ennemminkin näistä aikuisista. Vaikka saattaa kyllä olla, että itsekin pysähdyn joskus tuijottamaan imettäjää. En siksi, että näky ahdistaisi minua, vaan koska pidän sitä kauniina.

Imetys -kolmen kauppa -sivulla kritisoitiin joskus sitä, miten äidinmaidonkorvikkeet saavat sivu tolkulla tilaa lehtien mainospalstoilla. Ilmankos pulloruokintaa katsotaankin suopeammin! Ihmettelin jo silloin, että mikä estää tekemästä myös imetysmyönteistä kampanjaa ja tuomasta imetystä esiin eri medioissa. Sain vastaukseksi kylmät neljä kirjainta. "Raha". Onneksi kansalaistoimintaa opiskelleena ja Tahdon2013 -kampanjaa ahkerasti seuranneena näpsäkkänä tyttösenä tiesin vastata, että "where there's a will there's a way". Esimerkiksi Imetyksen tuki ry:llä olisi jo yhdistyrakenteensa puolesta mahdollisuus kerätä rahaa valtakunnallisesti. Ja kasa vapaaehtoisia, jotka varmasti haluaisivat toimia positiivisen imetyskulttuurin puolesta.

Mutta muutos lähtee pienestä. Mietin jo raskaana ollessani, että jonkun tahon tulisi tarjota imetysmyönteisyystarroja. Siis niitä sellaisia, joita ravintolat, huoltoasemat ja kaupat voisivat läntätä ulko-oviinsa. "Täällä saa imettää!". Jokainen imettäjä tietäisi voivansa imettää rauhassa ja häpeämättä lapsensa tarpeista huolehtimista, ja jokainen mielensäpahoittaja voisi valita jonkun toisen paikan tai hyväksyä mahdollisen näköpiiriinsä sijoittuvan irstauden. Toivonkin, että joko Imetys - kolmen kauppa tai Imetyksen tuki ry ottaisi näistä kopin. Ja jos ei ota, niin etsin jostain ne kaksi imetysmyönteistä ihmistä, jotta voin itse tehdä jotain sanojeni eteen.

Paidat pois ja barrikaadeille! Tissit tiskiin NYT!