Lueskelin blogiyhteistyön merkeissä Kaikkea ihanaa elämässä -blogin Lauran postauksia, ja törmäsin mielestäni tärkeään aiheeseen - aamupalaan.

Lauran kirjoitus pisti miettimään omia aamupalarutiineja. Aamupalan tärkeyttä on rummutettu minullekin jo varhaisesta yhdeksänkymmentäluvusta lähtien. Sen tulisi olla terveellinen ja ravitseva, ja se pitää hyvin nälän loitolla eikä sitten tule naposteltua ja kiusattua hampaita ylimääräisillä happohyökkäyksillä. En ole kuitenkaan koskaan ollut aamupalaihmisiä, sillä minulla ei yksinkertaisesti ole nälkä heti herättyä. Voin nousta ylös vaikka kuudelta ja miettiä ruokaa ensimmäisen kerran vasta iltapäivästä. Usein ennen äitiyslomaa menin jo viiden jälkeen töihin ja söin vasta kolmen aikaan sieltä palattuani. Olenkin kyllä kovasti saanut kritiikkiä tästä epäsäännöllisestä ateriarytmistäni, viimeisimmäksi äitiysneuvolassa.

Pihvin ruokarytmistä olen aika kellontarkka. Ainoastaan venyneet aamu- tai päiväunet ovat hyväksyttävä syy siirtää ruokailua. Poitsulla ei vielä oikein ruokaluvälineiden kanssa toimiminen luonnistu, joten itse en mukamas pysty syömään Pihviä syöttäessä. Saatan napata suuhuni jotain nopeaa pojan aamupalailujen jälkeen, tai sitten syön vasta avokin tullessa kotiin. Sen lisäksi, että syön hyvin epäsäännöllisesti, syön helposti mitä sattuu, vaikka taas pojan kanssa on hyvinkin tiukka linja siitä mitä suuhun laitetaan. Ei siis ihme, että niitä kiloja on kertynyt vuosien varrella.

Pojalle maistuu puuro kuin puuro!

"Jälkkäriksi" tarjosin vielä riisikakkuja ja ruisnaksuja. Jälkimmäiset tekivät paremmin kauppansa.
Nyt, kun olen tehnyt tätä elämäntaparemonttia tässä jo muutaman kuukauden ajan, olisi hyvä ottaa se säännöllinen ja terveellinen aamupala mukaan kuvioon. Myönnän - en ihan ole pysynyt Jutan ohjeissa ruokavaliorintamalla, mitä siihen säännöllisyyteen tulee. Samalla, kun keitän puuroa pikku-ukolle, voisin keittää sitä itsellenikin, tai edes napata suuhuni rahkaa ja marjoja. Kesä on suomalaisten marjojen kulta-aikaa, joten kotimaisesta superfoodista ei ainakaan pitäisi olla puute. Samalla tulisi tehtyä niinkuin itse saarnaa. Pihvi ei ehkä sitä vielä ymmärrä, mutta kyllä hän joskus oppii kyseenalaistamaan.

Lauran blogista löytyy muuten paljon ruoanlaitto- ja leivontaohjeita. Omaa sydäntäni lämmitti tämän aamupala-asian tiimoilta erityisesti vadelmatuorepuuron ohje, jonka tarjoiluehdotus pilttipurkista oli paitsi kaunis niin myös mainio. Keksinpähän uusiokäyttöä meidänkin hedelmäsosepurkeille! Yhtä ihaniin aamupalaideoihin olen törmännyt myös Instagramissa Forks & Recreationin sivulla.

Tälle aamulle ei ollut vadelmia. Minun kolmen viljan tuorepuuroni sisälsi kauraa, ruista, ohraa, jukurttia ja mansikoita.
Postauksen otsikko on muuten lainaus eräältä viisaalta pieneltä mieheltä. Kyseinen filosofi alkaa lähennellä esiteini-ikää, mutta ei tainnut vielä olla edes koulussa tällaisia viisauksia laukoessaan.

Postaus toteutettu BlogiPiirin yhteistyönä.