Musta tuntuu, että meidän perheellä on aina Matti kukkarossa. Mulla herra on ollut siellä niin pitkään kuin voin muistaa, sillä elämäntilanne on aina ollut vähän sellainen. Kun muutin ensimmäiseen omaan kotiin, tein töitä palvelualalla osa-aikaisesti. Palkalla sai laskut maksettua, ei juuri muuta. Sitten aloin opiskelemaan, ja talous tiukkeni entisestään. Nyt on toki parempi tilanne kuin aiemmin, kun meitä on kaksi aikuista ihmistä jakamassa ruokalaskua. Mutta tämä nykyinen tilanne on varmaan tuttu monelle muullekin kotiäidille ja -isälle, tai perheelliselle ihmiselle ylipäätään.

Ruokakaupassa käynti tuottaa meille aina päänvaivaa. Miten ihmeessä sinne saa kulumaan niin kauheasti rahaa? Luulisi, että kahden aikuisen ja yhden vauvaikäisen taloudessa kuitin loppusumma ei päätä huimaisi. Mutta niin vain me ollaan höylätty ihan törkysummia vihreän kortin asiakasomistajakauppaan.

Päällisin puolin on tuntunut siltä, että mitään turhaa ei olla koskaan ostettu. Päätimme kuitenkin syynätä ostoslistamme tarkoin ja säästää jokaisen kuitin kuukauden ostoksista. Pienistä puroista kasvaa suuri joki. Mies käy usein hakemassa eväänsä työpaikan viereisestä pikkumarketista tai syö ulkona, sen sijaan että pakkaisi mukaan ruokaa kotoa. Tässä petrattiinkin jo jonkin aikaa, mutta palattiin takaisin vanhoihin kaavoihin. Minä vanhana lattemammana saatan napata kahvilassa jonkun sikahintaisen erikoiskahvin sen enempää asiaa ajattelematta tai paatuneena lastenvaatehulluna napata mukaan "ihan vain muutaman euron" kirpputorilöydön tai joskus jopa jonkun uuden rätin. Kun muunmuassa näihin tapoihin puututaan, säästyy pitkä penni.

Ihan ensimmäinen askel ruokalaskun pienentämiseen löytyi ruokalistan suunnittelusta ja ostoslistan tekemisestä. Niin - uskokaa tai älkää, mutta me olemme tähän asti käyneet kaupassa ilman. Kun oikeasti tietää mitä ostaa, ei tarvitse kaupassa alkaa arpomaan. Myös heräteostokset jäävät vähemmälle. Koemme myös tosi käteväksi S-ryhmän oman Foodie -sovelluksen, koska ostoslistan voi tehdä suoraan kännykkään ja kauppalaskun loppusumman näkee puhelimesta etukäteen. Näin yllätyksiä ei pääse käymään.

Meillä on ollut pitkään jo tarkka 100€ viikkoruokabudjetti. Siihen on sitten yritetty mahduttaa myös vaippoja ja muita Pihvin tykötarpeita, aina siinä onnistumatta. Tällä viikolla kauppalaskumme loppusumma oli 67,20€ edellämainitulla suunnittelutaktiikalla, vaippoineen kaikkineen. Ja voin kertoa että tuli hyvä fiilis, vaikka laskun loppusumma olikin jo etukäteen tiedossa. Mutta mihin ihmeeseen olemme siis käyttäneet aiemmin rahaa? Kysynpähän vaan! Ensi viikoksi ajattelin haastaa itseni ja saada loppusumman alkamaan vitosella. Kauppakassissamme on varmasti vieläkin sellaisia tuotteita, jotka voisi joko vaihtaa halvempaan tai jättää kokonaan kaupan hyllylle (esimerkiksi molemmille mieluinen Löfbergsin kahvi). Superdieetin myötä sinne onkin jäänyt kasa herkkuja. Mutta ehkä jokaisesta suosikkituotteesta ei tarvitse luopua, kun pääsääntöisesti käyttää järkeä ja ostaa vain mitä tarvitsee. Ja tarvitsee vain sen mitä suunnittelee tarvitsevansa. Terveellisestä ja monipuolisesta ruokavaliosta emme kuitenkaan suostu tinkimään.

Neljä kassillista ruokaa. Kuvasta puuttuu vain se mainitsemani vaippapaketti.
Ja lopuksi. Tiedän, että se halvin kauppaketju jakaa mielipiteitä. Toisten mielestä se on Lidl ja toisten mielestä S-ryhmä. Jotkut taas ovat sitä mieltä, että kun juoksee Keskon kaupoissa tarjousten perässä, säästää pitkän pennin. Minä en henkilökohtaisesti pidä tarjousten perässä juoksemisesta, koska haluan itse määrittää omat ruokatarpeeni. Avokkini jakaa tämän ajatusmaailman. Lidl on sen verran kaukana, että siellä pitäisi käydä autolla. Prisma sen sijaan on meidän lähikauppa, ja ainakin Hesarin mukaan se edullisin. Sinne siis suuntaamme jatkossakin, jos ei ihmeitä tapahdu.