Tämä sikiöisemme haaroväliasia on ollut ainakin minun mietteissäni jo monta viikkoa. Ensimmäisen kerran pohdin asiaa jo viikoilla 4+0 raskaustestin näyttäessä plussaa. Silloin en tietenkään uskaltanut miettiä sitä ääneen. Nyt kun rakenneultraan on aikaa reilu kuukausi, voin jo ehkä heittää ilmoille muutamia pohdintoja.

Avokki ei ole juurikaan ottanut kantaa asiaan. Hän aika alkuraskaudesta totesi, että tyttö olisi kiva, niin sitten olisi molemmat. Tavallaan olen samoilla linjoilla. Toisaalta mietin myös, että olisiko kuitenkin pojista enemmän seuraa toisillee leikki-iässä? Vai toimiiko poika-tyttö -sisarussuhde yhtä mutkattomasti näin pienellä ikäerolla? Lähtökohtaisesti sukupuoli on meille molemmille täysin toisarvoinen asia, eikä edes se meitä eniten kiinnostava juttu. Onnellisia ja huolettomia ollaan, kunhan vauva vaan voi hyvin.

Pihviä odottaessani en asialle hirveästi uhrannut ajatuksia. Hipelöin kyllä kirppareilla ja kaupoissa molemmille sukupuolille tyypillisiä vaatteita, mutta päädyin ostamaan vaan niitä neutraaleita. Sanoin kyllä jossain vaiheessa ääneen odottavani tyttöä, mutta miehelle Pihvi oli aina vahvasti poika. Kuten myös rakenneultrauksen hoitaneelle kätilölle - olihan hänen "ensikosketus" pikkuiseemme ultrakuva värkistä. Ja jotenkaan se ei tullut minulle siinä hetkessä minään suurena yllätyksenä, eli taisi se poikaolo kutkutella minua kuitenkin.

Raskauksissa on hyvin paljon samaa, mutta myös paljon erilaista. Pihviä odottaessani kärsin kaksi kuukautta useimmiten siedettävästä kokopäiväpahoinvoinnista ja elin pelkillä mehukeitoilla. Jopa siihen pisteeseen asti, että sain neuvolassa selitellä miksi kuppiin antamani virtsanäyte oli sininen (mustaherukkakeitto oli namia). Kerran jouduin soittamaan töihin etten selviytyisi hoitamaan kerhoa, ja senkin kerran vain siksi, että paikalla oli kuitenkin työparini eikä poissaolosta koitunut sen suurempia ongelmia. Mutta viikon 14 jälkeen se helpottti, enkä oikeastaan kärsinyt minkäännäköisistä raskausvaivoista ennen heinäkuun helteiden turvotusta ja loppuraskauden vatsavaivoja lukuunottamatta.
Tässä raskaudessa oireet alkoivat suurinpiirtein samoihin aikoihin. Kun juhannuksena ajelimme kotiin Kehä kolmosen "sisäpuolelle" (teknisesti ottaen asutaan kyllä ulkopuolella) iloisesta Itä-Suomesta, meinasin reilun tunnin ajomatkan jälkeen kuolla autoon. Mietin vaan, että onkohan ihan ok avata auton ikkunaa Vitostiellä ja antaa aamupalan mennä menojaan. Jotenkin kuitenkin sinnittelin.

Sitten alkoi se jumalaton väsymys ja vellova pahoinvointi, josta tämän bloginkin puolella vihjailin. En tosiaan saanut itsestäni irti aamuisin muuta kuin että sain siirryttyä sängyltä olohuoneen lattialle. Keskityin vain pitämään pahoinvointiani loitolla ja yritin rakennella siinä sivussa palikkatorneja esikoiselle. Yritin saada lasta kiinnostumaan aamun lastenohjelmista edes vähäsen, jotta saisin vaan olla ja levätä. Tunsin oloni oikein loistoäidiksi! Pahoinvointi oli ehkä pahempaa kuin edellisessä raskaudessa, mutta sitä kesti vain kahden viikon ajan. Tosin sen jälkeen olenkin antanut satunnaisia haastatteluita norjaksi, ja viimeksi tänä aamuna jouduin pohtimaan, että olisiko taas skandinaavisen kielikylvyn aika. Pihvin aikana en muista oikeasti oksentaneeni ikinä.

Summa summarum - pidän pahoinvointiani silti lievänä, vaikka raskaus itsessään on ollut hyvinkin erilainen. Ja eikös lievästä pahoinvoinnista sanota syntyvän poikia

Jottei arvuuttelut jäisi kuitenkaan tähän, niin kaivoin myös netistä kasan erilaisia testejä. Vau:n testin mukaan odotamme suuremmalla todennäköisyydellä tyttöä. Tein testin vielä huvinvuoksi edellistä raskautta ajatellen, ja sain vastaukseksi pojan. Muuttujia olivat summittainen ikä ja ruokahalu.

Kiinalaisen syntymäkalenterin mukaan meille olisi tulossa tyttö. Tosin kiinalaisen syntymäkalenterin mukaan myös Pihvi olisi tyttö. 


Kotidopplerilla löydetyt sykkeet ovat olleet 160 luokkaa. Erään uskomuksen mukaan tytöillä on korkeampi syke, yli 150. Pojilla sykkeen tulisi siis jäädä alle. Tähänkin suhtaudun kyllä hyvin skeptisesti, sillä vielä raskausviikolla 16 Pihvin syke oli neuvolakortin mukaan 158. Raskauden puolivälistä lähtien luvut eivät ole mielestäni vertailukelpoisia, koska pikku-ukkomme veteli sikeitä aamulla seitsemästä kymppiin, johon kaikki neuvola-aikamme sijoittuivat. Tai ehkä ne erot paljastuvat vasta loppuraskaudesta?

Sormustestin mukaan meille olisi tulossa tyttö. Sormustestissä hius pujotetaan sormuksen läpi ja sitä roikotetaan vatsan päällä. Jos sormus liikkuu edestakaisin heilurin lailla, on kyseessä poika. Meidän asukkaan kohdalla sormus pyöri ympyrää, ja tämä tarkoittaa tyttöä. Vertailukohtia edelliseen odotukseen ei tästä ikävä kyllä ole. 

Olen myös kuullut, että poikalapsesta kohtu olisi vasemmalla ja tyttölapsesta oikealla. Toisaalta olen myös kuullut, että poikalapsesta kohtu on oikealla ja tyttölapsesta vasemmalla. Ensimmäiset potkut tuntui tämän toisen kohdalla vasemmalla puolella. Kysymys siis kuuluukin, että kumpi uskomus on enemmän totta?

Sanotaan myös, että tyttölapsi varastaa äitinsä kauneuden. Alkuun naama täyttyi muutamista isoista finneistä, mutta mitään sen kummempaa näppyä ei ole sen jälkeen ilmestynyt. Pihviä odottaessa taas ohimot, leuka ja kaula olivat täynnä kipeitä finnejä. Toisaalta tukkani on aikamoinen luiru ja oikeastaan vain muisto entisestä. Pihviä odottaessa hiukset paksuuntuivat ja olivat ihan superkiiltävät ja hyväkuntoiset. Tämän uskomuksen perusteella saadaan siis aika ristiriitainen tulos, eikä mielestäni voida vetää johtopäätöksiä kumpaankaan suuntaan. 

Näitä ehdottoman luotettavia ja satavarmoja testejä on vaikka mitä, mutta raskausmahan kasvusuuntaa, potkujen voimakkuutta, sikiön vilkkautta, hikkojen määrää, isän lihomista yms. on vielä vaikea tässä vaiheessa arvioida. Mutta nämä nyt tehdyt testit antavat mielestäni aika selvän tuloksen. Ja silti oma olo on hyvin ristiriitainen. Yhtenä päivänä olen aivan varma tulevasta pikkusiskosta, ja toisena taas pääni kääntyy pojan puoleen. Mielestäni niskapoimu-ultrassa oli nähtävissä selvä pippeli. Ja tämän analyysin annan nyt ihan puhtaasti lukion pakollisten terveystietojen opintojen perusteella. Toki lapsen sukupuoli oli jo silloin määrittynyt, mutta olisiko se kuitenkin voinut olla napanuora, joka jalkojen välistä menee? Ehkäpä teen testit uudelleen rakenneultran jälkeen. 

Ovatko vastaavat tieteelliset testit pitäneet paikkaansa sinun kohdallasi? Kumpaa veikkaat meille saapuvaksi? 

Tässä vielä vähän vaatesatoa. Anoppi ja äiti näki nämä heti tyttövaatteina. No ehkä vaalenpunertava kisuasu sitä saattaakin hieman olla, mutta skottiruuduissa ei mielestäni ole mitään erityisen tyttömäistä. Muutamia vaatekappaleita ostan sitten kun sukupuoli selviää. Jos meille luvataan tyttöä, niin aion kyllä käyttää lapsella joitain mekkoja. Mutta tulevalta isoveikalta on jäänyt niin paljon kaikenlaista, että aiomme mennä aika pitkälti niissä. Kyllä se tyttökin voi nukkua sinisissä autoyökkäreissä. Ja ihan yhtälailla aion käyttää tuota kisuasua pojalla.