Viime aikoina on kohistu niin pakolaisista kuin näistä kaikille tasapuolisista talkoista. Olen ottanut osaa keskusteluun parissa blogissa sekä Facebookissa ja saanut esimerkiksi pakolaisasiaan niinkin loistavia vasta-argumentteja kuin että "Ootko Taru saanut mustaa pippeliä?". Hätää ei joko ymmärretä tai haluta nähdä, vaan piilottaudutaan sen taakse, että "Onhan meillä täällä Suomessakin hätää kärsiviä". On, mutta suomalaiset työttömät eivät onneksi kärsi kaiken lisäksi sodasta. Ja heillekin on hallitus hienosti luvannut elvytystoimiensa johdosta kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja leikkaamalla jo valmiiksi matalapalkkaisilta ja usein myös naisvaltaisilta aloilta, joissa huomattava osa palkasta määräytyy erilaisista lisistä. Toki tässä kärsii myös monet miesvaltaiset alat, kuten Pelastuslaitos ja Poliisi, jotka nekin joutuvat pyörimään 24/7. Mutta yhteisistä talkoista ei rehellisesti voi kukaan puhua.

Facebookissa törmäsinkin mielestäni hienoon ja aika tyhjentävään tekstiin, joka kaikessa kärjistyneisyydessään on niin osuva, että haluan sen täälläkin jakaa. Se on mielestäni osuva koskien molempia viikon kuumimmista puheenaiheista. Alunperin sen on kirjoittanut ja julkaissut Miikka Lönnqvist, ja se löytyy hänen facebookprofiilistaan.

Kun luet tekstiä ja tiedät keksineesi maan josta Miikka puhuu, niin pysähdy ja lopeta lukeminen. Nouse ylös, onnittele itseäsi ja bailaa vaikka vähän. Sitten palaa takaisin tekstin pariin ja lue se loppuun. Mitä ajatuksia heräsi?

"Olipa kerran maa, joka eli valtavien talousvaikeuksien ja taloudellisen taantuman aikaa. Maassa vallitsi suuri työttömyys ja valtionvelkakin oli kasvanut varsin miehekkäisiin mittoihin. Myös maan poliittinen kenttä oli kokenut lyhyessä ajassa varsin suuria mullistuksia, eikä maata johtaneet koalitiohallitukset olleet kyenneet vastaamaan kansan tarpeisiin ja odotuksiin.

Sitten tuli joku, puolue, joka kertoi missä syylliset maan kurjaan tilanteeseen ovat. Ne löytyvät ulkomaalaisista, vieraista kulttuureista ja maata ympäröivästä Euroopasta. Syyllisiä olivat myös poliittinen vasemmisto ja ammattiyhdistysliike, joka kuulemma oli unohtanut tavallisen kansalaisen. Se oli pitkään aikaan ensimmäinen kerta kun syyllistä voitiin osoittaa sormella. Tämä tehosi kansaan. Kun viestiä tehostettiin voimakkaalla retoriikalla ja populismilla, oli suuri osa kansalaisista myyty. Lyhyessä ajassa puolueen kannatus nousi valtaviin mittoihin.

Vaalikampanjaansa puolue kävi puolustamalla tavallisen kansan oikeuksia, kansan, johon eivät tietenkään kuuluneet ulkomaalaiset, eivätkä maassa elävät vieraat kulttuurit tai vähemmistöt. Vaalikampanjoissa puhuttiin oikeasta kulttuurista, isänmaallisuudesta ja puolustusmäärärahojen kasvattamisesta. Puhuttiin myös tavallisen kansan hyvinvoinnista ja turvallisuudesta suurta, ulkopuolista uhkaa vastaan.

Valtaan päästyään tämä puolue, joka uskoi yhteen vahvaan johtajaan, alkoi johdonmukaisesti muuttaa sen yhteiskunnan rakenteita, johon maa oli tottunut. Ensimmäisenä syylliseksi julistettiin ammattiyhdistysliike, sananvapaus ja vieraat kulttuurit. Niiden toimintaa alettiin valtion toimesta rajoittaa. Laadittiin listoja ihmisistä, jotka nimettiin hallituksen ja puolueen arvostelijoiksi. 

Naiset puolue näki lähinnä äiteinä ja alkoikin valtaan päästyään tehdä politiikkaa, jossa naisen paikka on kotona, eikä heillä oikeastaan nähty työmarkkinoilla minkäänlaista asemaa. 

Kaiken tämän olisi voinut lukea puolueen jäsenten kirjoituksista jo vuosia aiemmin mutta kukaan ei silloin kiinnittänyt niihin juurikaan huomiota. 




Tämä maa oli Saksa ja vuosi oli 1933."