Huh! Nyt on valmista. Tai ainakin melkein. Vuokrakämppämme on tyhjennetty ja oma kotimme on täynnä pahvilaatikoita ja jätesäkkejä. Ja se koti on ihana <3 Potentiaalisessa ihmisasumuksessa ei enää ole vain potentiaalia. Siitä on tullut ihmisasumus. Täältä en muuta ikinä pois!

Muutto sujui aika sutjakasti kuuden muuttajan voimin. Itse toimin lähinnä työnjohtajana ja viimeisten tavaroiden pakkaajana. Taitoni pääsen näyttämään ja oman osuuteni tekemään huomenna, kun edessä on vanhan osoitteen loppusiivous. Lisäksi uudessa kodissa olisi paljon paikoilleen laittamista, ja otinpa tietenkin elämääni helpottamaan ja stressiäni lieventämään kirpputoripöydän maanantaista alkaen. Pyykkäystä, viikkausta ja hinnoitteluakin siis riittäisi. Toivottavasti joku yli-ihminen minussa ottaa vallan ja saan kaikki kolme asiaa pakettiin muun perus arjen sivussa, ilman harmaita hiuksia tai synnyttämistä.

Tänään oli myös Papuun liittyvä jännittävä merkkipaalu, nimittäin puoliväli on nyt virallisesti ylitetty. Tiistaina olisi rakenneultran vuoro. Toivottavasti tuleva jälkikasvumme vilauttaa haaruksiaan sen verran, että äiti tietää pääseekö vaatekaupoille vai mennäänkö Pihvin vanhoilla vetimillä. Oma poikaolo on edelleen vahva, vaikkakin kaikki muut (isovanhemmat ja avokki) ovat povanneet meille tyttöä. Mitä sinä lottoat?