Sain Napsahduksia -blogin Nadjalta haasteen kertoa oman blogini tarinan. Haasteen säännöt ovat seuraavat: (saa kopioida omaan blogiin):
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagrammissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagrammissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: Kototeko-blogi

Mutsi hoitaa -blogi sai alkunsa pian kaksi vuotta sitten nimellä Arjen ihania ihmeitä. Olin juuri tehnyt positiivisen raskaustestin, ja sitä seurannut suuri tunnemyrsky ja -lataus oli muuttunut puhtaaksi onneksi ja odotukseksi. Halusin paikan jonne kasata ajatuksiani ja elämääni äitiyden matkalla. Kirjoittelin harvakseltaan, eikä kukaan avokkini lisäksi tiennyt blogistani. Ja niin piti ollakin. En halunnut kenenkään tutun tietävän. Jossain vaiheessa jotenkin kummasti ensimmäiset lukijat löysivät blogiini, vaikka en jakanut sitä missään enkä kommentoinut tunnuksillani mitään. Ja tuntuihan se kivalta. Postauksieni aiheet vaihtuivat aika laidasta laitaan, piparkakkutaikinaohjeista päiväkirjamaisempaan tekstiin.

Ensimmäiset kuukaudet Pihvin syntymän jälkeen menivät aika haipakkaa, kuten olen aiemmin kertonut. Vuoden 2014 viimeiset viisi kuukautta menivät melkoisessa blogihiljaisuudessa, ja olinkin vähällä kuopata koko idean bloggauksesta. En oikein enää muista mistä sain sen sysähdyksen palata tämän pariin uudelleen alkuvuodesta 2015. Joka tapauksessa koin ettei se enää ollut sama ihanan odotuksen päiväkirjablogi, vaan tilalle oli tullut oikea perhearki pienen vauvan kanssa. Blogin nimi muuttui ja päätin myös alkaa aktiivisesti toimimaan sen takana.  Samalla uskalsin myös avata blogini persoonalleni ja mielipiteilleni, sillä enää en ajatellut sen olevan vain minua varten. Kaipasin vertaistukea ja halusin jakaa omia ajatuksiani äitiydestä. Jaoin sitä aluksi vain eräässä Facebookin äitiryhmässä, jossa pian huomasin joutuneeni ylläpitäjien hampaisiin, sillä postaukseni poistettiin järjestelmällisesti niille varatusta kansiosta. Sitten löysin bloggaajaryhmät ja jaoin myös ensimmäistä kertaa kirjoituksiani muutamalle ystävälleni. Tulin ulos kaapista ja kerroin mitä vapaa-ajallani teen. Pelotti ihan hirveästi ja ajattelin, että minun blogini ammuttaisiin alas typeränä. Mutta ei niin tehty - ainakaan päin naamaa :D

Mielestäni blogi on aika erilainen nyt Papusen odotuksen aikaan kuin mitä se oli Pihviä odottaessa, tarinansa alussa. Siinä on mukana enemmän arkea. Ei niinkään hypetystä ja liirumlaarumeita. Kirjoittamisesta on tullut sujuvampaa ja aiheita on helpompi keksiä. Mutta ei se parantunut ole. Sama kökkö ö-luokan valmispohjablogi. "Mun naisten" lisäksi en ole kertonut blogistani kenellekään, enkä ole esimerkiksi jakanut blogitekstejäni omassa facebookvirrassani. Muutama ystävä ja tuttava ovat jollain ihmeen kaupalla eksyneet blogin instatilille seuraajiksi. Nyt olisi ehkä hyvä hetki niiden oikean elämän tuttujen paljastaa tätä lukevansa, niin tietäisin kenen edessä ei tarvitsisi salailla :D

Tästä tuskin koskaan tulee mitään elämää suurempaa. Näitä on viisitoista tusinassa. Mutta hauska huomata miten itse on muuttunut kirjoittajana ja samalla tallentaa ajatuksensa yhteen paikkaan. Päiväkirjaa kun en koskaan ole osannut kirjoittaa. Jokainen uusi lukija kuitenkin ilahduttaa edelleen.

Haastan seuraavat blogit ja bloggaajat:
Strongmamy
Ei ihan vielä
Mutsi on MäSä
Kun haaveet muuttuvat todeksi