Taas ollaan kipeänä! Tämä on nyt kolmas flunssa, jonka olen sairastanut syyskuusta lähtien. Tosin tämän taudin olen saanut sairastaa aivan yksin. Pihvi aivastelee satunnaisesti, mutta hänen tilansa ei ole muuttunut viikossa suuntaan taikka toiseen. Toivottavasti hän säästyy pelkällä pärskimisellä. Avokkiin ei tunnu mikään tauti tarttuvan. Hän on tainnut olla koko parisuhteemme aikana vain kahdesti kipeänä, eikä kummallakaan kerralla edes tainnut iskeä se miehille hyvin yleinen ”man flu”.

Sairastelua on värittänyt myös jatko-osan saanut rikkinäisten kodinkoneiden sarja. Uudesta kodistamme pamahti heti ensitöikseen muuton jälkeen astianpesukone, tai tarkemmin sanottuna poistovesiletku. Vakuutusyhtiö lähetti korjaajan tarkistamaan tilannetta. Poistovesiletku oli hänen arvionsa mukaan ollut rikki ja valuttanut jo jonkin aikaa, mutta ainakaan keittiökalusteista päätellen kosteus ei ollut ehtinyt vielä aiheuttaa vahinkoja, sillä taso, jolla astianpesukone on, ei ollut turvonnut lainkaan. Onneksi, sillä joku kosteusvauriohan tästä olisi vielä puuttunut. Korjausarvioksi tuli osineen päivineen noin 300€, joten päädyimme ostamaan uuden arviolta kuusi vuotta vanhan koneen tilalle. Sillä olisi ainakin takuuta ja jonkinnäköistä vakuutusarvoa. Uusi kone onkin tilavampi ja toimii kuin unelma. Se on myös niin hiljainen, että välillä vedenpoiston aikana sitä oikein hätkähtää siihen, että kone olikin päällä.

Kotikin alkaa hiljalleen muodostua. Välillä vaan tuntuu, etteivät kädet, aika ja energia riitä kaikkeen. Päivät Pihvin kanssa yhdistettynä jatkuvaan sairasteluun ovat vieneet osansa. Viimeisetkin hankinnat alkavat olla tehtyinä, ja oikeastaan suurin ongelma on enää hyllyjen, kaappien ja taulujen seinään laitossa. Meillä ei ole omaa poraa, ja koska jokainen seinä on kovaa betonia, pitää pienimpiäkin tauluja varten olla jotain ripustuskoukkuja jykevämpää. Astioiden kanssa olen hieman pulassa, sillä tilankäytöllisistä syistä jouduimme luopumaan niin sanottuja parempia astioita varten varatusta senkistä. Edellisessä kodissa sillä oli paikka pitkässä ja neliöiden käyttöä ajatellen typerässä eteisessä. Vaan nyt kun sitä typerää pitkää käytävää ei ole, ei paremmille astioille ole myöskään niin itsestään selvää paikkaa. Vaikka keittiössä on hieman enemmän kaappitilaa, ei sitä näytä olevan tarpeeksi. Ratkaisuna olen pyrkinyt myymään ylimääräisiä astioita ja astiastoja.

Kirpputoripöydältä sain mitä halusinkin. Tavaraa olisi toki voinut mennä enemmän, mutta jokunen euro päätyi myös omaan pussiin. Sälä ja lastenvaatteet menivät kiitettävästi, muuta eivät sitten ostajat kelpuuttaneetkaan. Hinnalla ei meidän tavaroita oltu ainakaan pilattu.
Seuraavaksi ajattelin kokeilla uutta lähikirppistä, ihan tässä tulevina viikkoina (ettei vaan pääsisi tekeminen loppumaan kesken). Parempi onni siellä?

Matto2025 valmistunee ajallaan, ja ehkäpä se joskus päätyy tämän uuden kodin lattialle. Rinnalle otin projektin Verhot2015. Hain Eurokankaasta noin 12 metriä pellavaa sekä raidallista kangasta lastenhuoneen verhoja varten. Olenkin onnistunut ompelemaan jo puolet verhoista. Puolustuksekseni täytyy todeta, että pellavaverhot vaativat ympäriompelua ja kangasta yhtä verhoa varten on 2,8 metriä * 1,4 metriä, koska täällä on aivan jumalattoman korkeat huoneet. Nuppineuloja ja aikaa menee. Yksi verho illassa. Tai viikossa. Tai kuussa. Hyvin ehtii!

Ai niin! Minä – siis ihminen joka en koskaan voita mitään, voitin liput Club For Fiven levynjulkkarikeikalle Casinolle. Keikka oli viime tiistaina. Yhtye ja uusi levy (Ennen tätä hetkeä) kuulostivat aivan mielettömiltä. En tosin yllättynyt, koska niinhän ne kuulostavat aina. Levynjulkkareiden jälkeen kävimme vielä syömässä läheisessä ravintolassa ja sain mieheltä lahjaksi Bola-korun. Ihana ilta!