Kovin monia tuntuu ärsyttävän Ranskan liput ja Eiffelin kuvat Facebookin uutisvirrassa, blogeissa ja muualla somessa. Niitä jakavien ei uskota oikeasti tuntevan mitään ja heitä pidetään tekopyhinä, onhan kuolemaa koko ajan ja kaikkialla. Mun mielestä on kuitenkin aika yksinkertaistettua verratta elämän luonnollista kiertokulkua ja tällaista terroritekoa.

Kävimme kesällä Sachenhausenissa, ja sielläkin leireillyt Martin Niemöller totesi jotenkin näin (näin meidän opas sen kertoi, versioitahan on monia):

"First they came for the Socialists, and I did not speak out,
because I was not a Socialist.

Then they came for the Social Democrats, and I did not speak out, because I was not a Social Democrat.

Then they came for the Jews, and I did not speak out, because I was not a Jew.

Then they came for me. And there was no one left to speak for me."

Kukaan paitsi itse ei voi tietää mitä oman pään sisällä tapahtuu ja mitä siellä ajattelee. Ehkä nämä tapahtumat Euroopassa konkretisoivat aiemmin niin kaukaista ja hämärää tilannetta monille ja herättävät heidät myös muille maailman tapahtumille. Ja joka tapauksessa empatiaa ei tässä maailmassa ole koskaan liikaa.

Älä siis ärsyynny lipusta profiilikuvassani. Ärsyynny siitä miksi se lippu on siinä. Ja mikä tärkeintä - tuomitse teot, älä ihmisryhmää.