Eilisilta meni aivan huippuhyvin järjestetyissä häissä, kuten tarkimmat ovat saattaneet Instagramista huomata. Nukkumaanmeno venyi pitkälle yli puolenyön ja se kostautui tänä aamuna, kun Pihvi herätti aamulla kauniisti pyöristettynä kuuden pintaan. Noin neljän tunnin unien jälkeen nousin pöllämystyneenä pikaisesti ylös ja koko aamu menikin aikalailla puoliunessa. Isi sai jäädä merkkipäivänsä (ja niiden häiden) takia nukkumaan.

Aamu lähti käyntiin kahvilla, aamupalalla, Muumeilla ja mutakakun leipomisella. Ulkona satoi heti aamusta aika kaatamalla, joten puistoilun jätimme siltä erää väliin. Tosin kylmä sade ja raitis ulkoilma olisi saattanut tehdä minulle hyvää. Sadetakkini ei ikävä kyllä enää mene vatsan kohdalta kiinni ja Pihvin toinen kumisaapas oli teillä tietämättömillä. Se löytyi lopulta meidän makuuhuoneesta. Mutta ehdittiinpä rauhassa leipoa meidän perheen isille hänen lempikakkua, ja saimme myös aikaiseksi varman sydän- ja verisuonitauteja aiheuttavan aamupalan - pekonia ja munia.

Tämänvuotinen lahjaidea lähti isyyspakkauksesta. En varsinaisesti halunnut koota isälle tavaroita vauvaa varten, sillä perustarvikkeet meiltä jo löytyvät ja ainakin Pihvin aikaan koimme tuttipullot turhiksi ja tutit täysin tarpeettomiksi. Niinpä kokosin avokille "isyyden selviytymispakkauksen". Siis kasan tavaroita, joiden avulla hän selviäisi muunmuassa tulevista unettomista öistä, kahden lapsen kiukkukohtauksista ja perheellisen miehen elämästä. Pakkauksen kasasin koriin, jonka hän voi hyötykäyttää vaikka vaatehuoneessa sukkien säilyttämiseen.


Isinhoitoa varten pakkauksesta löytyi Four Reasonsin shampoo ja hoitoaine, Osiksen hiuspuuteri sekä muutama saunaolut vaikkapa poikieniltaa varten. Tukka kuosiin ja rentoutumaan!


Lastenhoitoon pakkaukseen oli varattu Papua varten pienenpieniä vaippoja. Molempien lasten siistimiseen korista löytyi kosteuspyyhkeitä ja harsoja (meillä pyyhitään vieläkin myös Pihvin suu ja kädet harsolla ruokailun jälkeen, koska ne ovat vaan mielettömän käteviä). Pihvin lepyttämiseksi tiukoissa vauvanhoidollisissa tilanteissa on paketti rusinoita. In case of emergency. Niitä poika popsii kuin hullu puuroa. Tosin hän popsii myös puuroa kuin hullu puuroa.


Pakkaus sisälsi myös halvan henkivakuutuksen koko perheelle, sillä tilasin SPR:n nettikaupasta heijastinliivit jokaiselle ja liitin ne osaksi pakkausta. Meille vanhemmille vähän vähemmän huomiota herättävät mustat ja molemmille lapsille perinteiset keltaiset. Papulle liivi on varmasti iso pitkään, eikä hän varamasti tarvitse sitä ennen ensi talvea. Mutta Pihville liivi on suht passeli, kun alla on paksumpaa ulkovaatetta. Avokki kävi jo testaamassa ulkona omansa ja totesi sen erittäin hyväksi. Joten suosittelen!


Myös perheemme isän jaksamista oli ajateltu pakkausta kasatessa, sillä sieltä löytyi paketti avokin lempikahvia, lempikarkkeja sekä muutama valmis proteiinijuoma. Neljästä oli tullut kolme, kun yksi purkki oli ottanut osumaa rattaiden metallikorista ja mennyt rikki :(


Lisäksi pakkauksessa oli perheelliselle miehelle tuiki tärkeä tekninen alusasu (pitkät kalsarit ja pitkähihainen paita) viileitä ulkoiluhetkiä varten. Asuntolainan maksua varten sieltä löytyi myös arpa. Voitolla ei ihan makseta asuntolainaa, mutta saa sillä pari uutta arpaa. Ehkä päävoitto osuu kohdalle seuraavassa arvassa. Tai sitten ei. Tänä vuonna en ehtinyt askartelemaan korttia yhdessä Pihvin kanssa, joten tyydyimme kaupan valmiskorttihyllyyn. Mutta onhan tuo meidän "perheen pää" aika erikoinen tapaus ;)


Tämä isänpäivä on Pihville toinen merkityksellinen isänpäivä. Mutta sitä se on myös minulle. Synnyin perheeseen, jossa oli isä, äiti ja äidin kaksi lasta, minun veljeni. Mutta se "isä" päätti toisin. Otti, lähti ja jätti. Päätti olla pitämättä mitään yhteyttä. Edelliset lauseet saattavat kuulostaa jotenkin katkerilta, mutta sitä ne eivät ole. Äitini hoiti kasvatusvelvollisuudet loistavasti ja toimi todella hyvänä esimerkkinä ollessaan meidän lasten kanssa nelistään. Meiltä ei puuttunut mitään, saimme kaiken tarpeellisen ja olimme onnellisia. En kaipaa enkä tarvitse sellaista ihmistä elämääni. Tai lasteni elämään.
Mutta arvostus. Arvostan avopuolisoani mielettömästi siitä millainen hän on isänä. Sellaista arvostusta en ole tähän elämään mennessä tuntenut ketään muuta kohtaan.

Siis onnea isät - te jotka olette sen arvonimen teoillanne ja toiminnallanne ansainneet! Isyys ei ole biologiaa. Se on tunne ja tapa toimia. Aina isä ei voi olla lapsensa kanssa tekemisissä niin paljon kuin haluaisi, ihan itsestä riippumattomista syistä. Mutta sen lapsen vuoksi tulisi edes yrittää.