Vaikka välikauden kanssa ollut kovin skarppina, niin talvivaatteet kävin ostamassa heti ensimmäisistä pakkasista kuultuani. Aikansa ne odottivat kaapissa, mutta ovat nyt päässeet esiin kylmempiä ilmoja odottamaan. Ihan vielä niille ei ole ollut käyttöä ja koska äitini neuloi Pihville ihanan tummanharmaan villapuvun, pärjäämme välikausihaalarilla todennäköisesti vielä siellä nollan alapuolellakin. Nautin todella paljon syksystä ja ruskasta, mutta en millään malttaisi odottaa talvikelejä ja lunta.
Talvipukuun olin iskenyt silmäni jo ennen välikausihaalarin hankintaa, ja kävinkin hakemassa himoitsemani topan Name Itistä. Joudun taistelemaan itseäni vastaan joka kerta, jotten pukisi Pihvi-poloiselle toppahaalaria tuonne 15 plusasteen keleille. Niin ihana tuo puku mielestäni on!
Olisin myös halunnut ostaa Pihville heidän mallistonsa kettupipon, mutta koot olivat loppuneet. Sen sijaan nappasin Lindexiltä mukaan lähes yhtä söpön pingupipon sekä paksut talvirukkaset. Pingviinipiposta irtosi siihen kuulunut tupsu varmaan ensimmäisessä sovituksessa, mutta enpä ole jaksanut kiinnittää sitä uudestaan. Tykkään siitä ehkä enemmän ilman. Anoppi toi miehen "kotiseututuliaisena" Jokipoikien pipon, joka sekin pääsee lämmittämään meidän jätkäpätkän päätä. Lisäksi niitä nollakelejä varten hankittiin hieman ohuemmat mutta kuitenkin vuorelliset rukkaset.

Hyvät kengät tuottivat paljon päänvaivaa. Olin aina ajatellut, että täksi talveksi hankimme perinteiset Kuomat, mutta monet tuntuivat niitä netissä haukkuvan. Eivät istu lapsen jalkaan tai eivät tue. Sen sijaan monet ylistivät Sorelin talvikenkiä. Goretexien säänkestävyyttä kehuttiin, mutta pakkasilla niistä ei olisi mihinkään. Viisi minuuttia kenkäkaupassa kuitenkin ratkaisi asian. Sorelit vaikuttivat kovilta, painavilta ja tönköiltä. Kaikilla goretexkengillä oli aivan hurjasti hintaa ottaen huomioon, että kovempia pakkasia varten minua suositeltiin hankkimaan jotain muuta. Niinpä kävelimme Prismaan ja ostin kuin ostinkin ne Kuomat. ”Suunniteltu lapsen jalkaan”, luki paketissa. Oli niitä jokunen kehunutkin, lämpimät ja helppo laittaa jalkaan. Kasvuvaralla saadaan kenkään mahtumaan myös villasukka, eli jalat eivät tosiaan pääse paleltumaan. Katsotaan varakengiksi sitten jotain muuta.
Vaunuilureissuja varten voidaan vihdoin ottaa käyttöön Pihvin syntymänsä jälkeen Kreikan tuliaisena lahjaksi saamat lampaannahkaiset tossut. En usko, että näitä voi materiaalinsa takia kauheasti kävellessä käyttää, mutta täytyy pistää jalkaan vaikka pikaisille kauppareissuille. Tai sitten täytyisi selvittää, että pystyykö niihin teettämään pohjat esimerkiksi suutarilla.

Näillä siis mennään! Puuvillakaulurin ja kypärämyssyjen lisäksi täytynee vielä hankkia jotain lämpimämpää kaulan ympärille, sekä ehkä jokunen varapipo ja -hanska. Lapsi tarkenee varmasti, mutta vanhempien ulkoilupukeutumisessa on vielä hieman huomautettavaa. Ne muutamat -7 asteen pakkasaamut ovat kyllä tuntuneet niin äidin kuin isän luissa ja ytimissä. Minulta tosin löytyy niin ohkainen kuin paksumpi toppatakki sekä topattu kaksiosainen ulkoilupuku, mutta lämpivät ja pitävät ulkoilukengät olisi hakusessa. Voisin myös panostaa omaan kerrospukeutumiseen hiukan enemmän. Armas avopuolisoni taas tuntuu kulkevan samoissa vaatteissa kesät talvet. Hänet täytyy pikimmiten opastaa tuohon läheiseen Luhdan outletmyymälään.

Ps. huomasithan nokkelan ja ei-sitten-ollenkaan-väkisinväännetyn otsikkon? :D