Marraskuu kääntyy pian joulukuuksi ja rankka mutta antoisa syksy alkaa olla loppuun taputeltu. Meidän syksyyn on kuulunut paljon erilaista ohjelmaa ja odotusta. On ollut esikoisen kanssa touhuamista ja uuteen tutustumista (uskaltauduin vihdoin ja viimein käymään myös läheisessä avoimessa päiväkodissa, siitä lisää ehkä myöhemmin), toisen lapsen odotusta, asuntokauppoja, remppaa sekä lisäksi se varmaan kaikkien inhoama muuttorumba. Tavallista arkea, vaikka on väliin mahtunut muutama juhlakin.

Pari viimeistä viikkoa ovat olleet taas erityisen raastavia. En uskaltanut asiasta blogin puolella avautua, koska pelkäsin hirveästi epäonnistumista. Ja sen verran taikauskoinen olen, että jos olisin jotain asiasta julkisesti puhunut, olisi se varmasti mennyt niin metsään kuin ikinä saattaa. Muutaman päivän ajan olen meinannut kuolla jännityksestä, varsinkin kun olen monesta blogista lukenut samansuuntaisista suunnitelmista.

Nimittäin hain syksyn yhteishaussa kouluun, ajatuksena aloittaa opinnot sitten kun vanhempainvapaat olisi lusittu. En oikeastaan uskonut omiin mahdollisuuksiini missään vaiheessa, enkä oikeastaan sen puolesta ottanut asiasta painetta. Olisihan minulla vielä muutama kierros aikaa löytää opiskelupaikka ennen kuin siitä todella olisi tullut ajankohtaista. Valintakoe meni mielestäni vähän niin ja näin ja soveltuvuuskokeessa tunsin olevani aivan jäissä. Lähtöpisteenikään eivät olleet mitkään erityisen erinomaiset, C:n ja hieman alle kasin paperit. Keskivertokamaa.

Päivitin Opintopolku -sivustoa päivittäin toivoen, että se hemmetin opiskelijavalinta ei edelleen olisi kesken. Mutta aina se oli. Ja lopulta tänään lounaspöydässä puhelimeen kilahti sähköposti Opetushallitukselta:

"Hei Taru 

Sinulle on myönnetty opiskelupaikka, onneksi olkoon. 
Voit katsoa lisätietoja ja ottaa opiskelupaikan vastaan Opintopolku -palvelussa." 

Uskomatonta! Pääsin siis ihan oikeasti tässä yhteishaussa ja tällaisilla fiiliksillä sisään johonkin. Itkin ja nauroin yhtäaikaa, ja Pihvi tuijotti minua kuin hullua. Enkä yhtään ihmettele. Jännäpissaa pidätellen ja sormet vapisten kirjauduin sitten vielä kerran Opintopolkuun lukemaan niitä kauan kaipaamiani tuloksia: 

"Opiskelupaikka myönnetty 
Metropolia Ammattikorkeakoulu - Kätilö, (AMK), kätilötyö, päivätoteutus" 

Kätilö. Musta tulee kätilö! Pääsin sisään sinne minne ensimmäisenä hakutoiveena hain! Niin tässä yhteishaussa kuin siinä ensimmäisessä, jossa lukion jälkeen untuvikkona kouluu pyrin. Tällä kertaa hieman paremmin tuloksin. Oon vaan niin mielettömän onnellinen! Huh huh! Apua!