Meidän jouluaattomme alkoi tänä vuonna kello 6.45. "Äitiiiiiii! Bäh!" kuului Pihvin huoneesta. Ja tämä äitihän haki pinnasängystään aivan liian iloisen ja virkeän pojan kellonaikaan ja edellisyön kinkunvalvomisurakkaan nähden.

Sitten alkoi joulutarjoilujen valmistaminen. Riisipuuroa, pottua, munavoita, salaattia, kinkun kuorrutusta, torttuja ja pipareita ja mitä näitä nyt on. Lahjat olivat löytäneet tiensä kuusen alle yöllä. Avokki osasi kertoa, että joku kolistelikin kodissamme yön aikana, todennäköisesti tontut, mutta hän oli liian väsynyt noustakseen tarkistamaan asiaa. Toivottavasti meille ei eksy murtovarkaita. Taustalla pyöri Joulupukin kuumalinja, ja Lumiukko sekä Komon muistolle omistettu videopätkä saivat tämänkin joulusta stressaavan äidin hiljentymään ja kyyneliin.



Pihvi väsähti yllättävän aikaisin ja paineli jo yhdentoista maissa nukkumaan päiväunia. Hänen herättyään olikin jouluruoan vuoro. Äitini oli tullut iloksemme viettämään joulua kanssamme, joten pöytä oli katettu neljälle (kattauskämmistä syytän katkonaisia ja vähäiseksi jääneitä yöunia). Ruoan jälkeen rauhoituimme hetken, kunnes kävimme pakettien kimppuun. Kiltein meistä oli ilman muuta ollut Pihvi, jonka pakettikasa oli yli kaksimetristä kuustamme korkeampi. Lisäksi poika sai kaiken mitä vanhemmat hänen olettivat toivovan: Autoja, kirjoja ja kuralätäkön. Kyllä - luit oikein. Kuralätäkön. Ulkoilun parasta antia ovat ehdottomasti olleet erikokoiset kuralätäköt, joissa on ollut kiva hyppiä ja pomppia. Joulupukki muisti poikaa muutaman sentin syvyisellä altaalla, jonka pohjassa on liukueste. Minulla ei ole hajuakaan mitä varten allas oikeasti on tehty, mutta "käyttöohjeessa" käskettiin lisäämään vain vesi. Allas tuli testattua tänä aamuna suihkussa, ja se oli jymymenestys!
Lisäksi paketeista löytyi jotain pehmeää (muunmuassa Maripaita, äiti on taivaissa), Duploja sekä erilaisia soittimia. Ei onneksi rumpuja.
Suosikiksi nousi jättikokoinen Plaston roska-auto. Myös poliisitunnuksin varusteltu peltinen potkuauto herätti kiitettävästi ihmetystä. Ja ihastusta, ainakin äidissä. Lahjoja tuli niin mielettömästi, ettei Pihvi-poloinen oikein tiennyt miten päin olisi ollut. Innostus aiheutti pojassa niin kovaa tärinää, ettei jäbä oikein tiennyt minkä paketin olisi ottanut ja avannut seuraavaksi. Varsinkin kun jokaisesta paketista paljastui edellistä mielenkiintoisempi juttu. Hän siis päätyi pyörimään ympäri olohuonetta siirrellen lahjojaan paikasta toiseen, ja vasta pienellä maanittelulla ja avituksella saimme avattua paketit yhdessä.


Ja oli Pukki muistanut myös meitä vanhempia juhlijoita. Avokin kanssa meillä on ollut jo kahtena jouluna sääntö, ettemme osta toisillemme joululahjoja ollenkaan. Minä kierona ämmänä kiersin sääntöä allekirjoittamalla lahjan Pihvin nimellä jo viime jouluna. Oli mieskin varautunut, sillä hän oli ostanut meille Vain elämää -keikkaliput tarkoituksena antaa ne vasta joulun jälkeen. Eihän se silloin olisi ollut joululahja. Tänä vuonna hän oli siirtynyt minun taktiikkaani ja laittanut kuoreen 2 x 60 minuutin hierontalahjakorttia ja kasan arpoja lasten nimillä. Minä olin luonnollisesti hieman huolestunut siitä mikä Veikkauspiste myy arpoja 1,5-vuotiaalle lapselle, joten mies joutui tunnustamaan. Sen sijaan avokin paketista paljastuneet villapaidat tulevat edelleen lapsiltamme - ainakin hänen tietääkseen. Suurin osa paketeistamme oli yhteisiä, mikä on aivan loistava juttu! Niistä suosikikseni nousi ehdottomasti upeat sisustustyynyt, jotka sopivat olohuoneeseemme kuin nakutettu ja koristavat siksi sohvaamme. Yleensä sisustustuotteiden ostaminen lahjaksi on aika riskiä, sillä toisten maku pitäisi tuntea juuri eikä melkein. Minun äitini on kyllä osannut olla silmä tarkkana sisustuskauppoja kahlatessamme. Tai siis se Joulupukki tonttuineen.

Vieraan lähdettyä ja Pihvin mentyä nukkumaan kului loppuilta Dexterin ääressä suklaata syöden ja puikkoja kolistellen. Niin - joululahjapajani ei ole vieläkään lopettanut toimintaansa. En tiedä ollakko myöhässä tänä jouluna vai ajoissa ensi joulua ajatellen?