Olin viikon 30 neuvoläkäynnin jälkeen hieman herkissä tunnelmissa, kun Papun todettiin olevan perätarjonnassa ja sf-mitaksikin saatiin jotain käyrien ulkopuolelta. Sen kertainen terkkamme ei missään nimessä pelotellut minua, vaan yritti nimenomaan toppuutella, ettei hätää perätarjonnan suhteen vielä olisi ja että sf-mittakin saattoi johtua vain ja ainoastaan lapsen asennosta. Sain häneltä myös lähetteen vti-testeihin, sillä minulla oli ollut useita kipeitä supisteluita levossakin, ja vti on yksi syy, jota voidaan pitää kipeiden supistusten aiheuttajana.

Koska koko viime viikonlopun minua supisteli säännöllisen epäsäännöllisesti, kävin maanantaina labrassa. Mutta jotta huolehtiminen ei olisi loppunut siihen, en saanut hyvällä tahdollakaan liikkeitä tuntumaan tiistai iltapäivän aikana. Aloitin liikelaskennan, jonka ensimmäinen erä päättyi kahdeksaan liikkeeseen tunnissa. Soitin Kätilöopiston päivystykseen varmistaakseni liikelaskennan ohjeita ja kysyäkseni neuvoa. Puheluun vastannut kätilö kuulosti siltä, että hän olisi ottanut minut suoraan käyrille, mutta päätimme sitten kokeilla laskemista vielä tunnin ajan ruokailun jälkeen. 41 minuuttia ja 18 sekuntia, ja sain kasaan kymmenen liikettä. Osaa liikkeistä jouduin kyllä hieman kuulostelemaan, sillä ne olivat hyvin samankaltaisia kuin ihan ensimmäiset liikkeet. Pieniä hipaisuja, mutta liikkeitä kaikki tyynni. Koko tunnin liikesaldoksi tuli 15 liikettä, eikä Papun aktiivisuus juurikaan kasvanut makean tai muunkaan syönnistä sitä iltaa vasten. Käsi puhelimen soittonapilla olin joka hetki valmis soittamaan takaisin päivystykseen, mutta sitten taas tunsin jonkinlaisen kosketuksen. Päätin, että koska meillä olisi heti keskiviikkoaamuna aika omalle neuvolaterkallemme, odottaisin hänen tuomiotaan. Liikelaskukaavan mukaan kun mitään hätää ei olisi.

Aamulla kerroin terkallemme tehneeni eilen liikelaskentaa ja olleeni hyvin lähellä sitä, että olisin painellut sairaalaan. Hän kehotti lähtemään näillä viikoilla jo hyvin herkästi, varsinkin nyt pyhien aikaan, kun neuvolapäivystystä ei olisi. Otimme normaalit mitat ja sitten aloimme kuuntelemaan niitä kaipaamiani sydänääniä.

RV 32+4 (30+3 ja 32+0
Paino +13,0kg (+12,2kg ja +15,3kg
Painonmuutos/vko +370g (+890g ja +700g
Turvotus + (+ ja +
Verenpaine 124/70 (132/76 ja 127/73
Proteiini - (- ja -
Glukoosi - (- ja -
SF-mitta 28 (30,5 ja 28
Lapsiveden määrä N (N ja ei todettu
Tarjonta RT (PT ja RT
Sykkeet 140 (145 ja 130
Liikkeet + (++ ja ++

Kohdunpohjan mitta oli pienentynyt huomattavasti sitten kahden viikon takaisen. Mutta sitäkin enemmän ihmetystä herätti vauvan tarjonta. Suoraan tunnustelemalla oli kaksi terveydenhoitajaa sitä mieltä, että Papu olisi perätarjonnassa. Kova möhkäle tuntui aika ylhäällä (pylly) ja sen alle jäi vielä "pieniä osasia", jalkoja. Selkeää vastausta ei kuitenkaan voitu antaa, ja koska SF-mitassa oli huimat heitot ja neuvolassamme uusi ultralaite käytössä, päätimme lähteä selvittämään vauvan tilaa. 

Ultraamalla näytti ensivilkaisulla siltä, että vauva tosiaan oli perätarjonnassa. Mutta sitten yhtäkkiä vilahti jotain pään tapaista. Mitä pää teki jalan vieressä sellaisessa asennossa kuin ne olivat suhteessa toisiinsa? Totesin jo ääneen, että ehkä meidän vauvalle on kasvanut käsien tilalle jalat ja jalkojen tilalle kädet. Toinen asiaa tarkastelemaan tullut terveydenhoitaja totesi heti alkuunsa lapsen olevan selkeästi perätarjonnassa, kunnes pienellä pyörittelyllä hänkin löysi pään. Olimme kaikki ihmeissämme, minä ehkä vähiten, koska ainakin toistaiseksi ymmärrykseni ultraamisesta on kaikista vähäisintä. Mutta selkeä pää ruudulla näkyi, hieman vatsan puolivälin alapuolella.
Jotta asiaan saataisiin jotain varmuutta, kävi terkkamme hakemassa sielä päivystävän lääkärin paikalla. Muutaman sekunnin silmäyksellä lääkäri totesi Papun olevan raivotarjonnassa, mutta todella ylhäällä. Koska SF-mitta heitti ja terkkamme olisi laittanut minut siitä kuitenkin kontrollikäynnille, eikä lääkärillä ollut sillä hetkellä omaa asiakasta, päädyimme ultraamaan kunnolla kokoarviota varten. 

Lääkäri kyseli kaikenlaista ja oli ensimmäinen henkilö kummankaan raskauden aikana joka huomautti minulle painostani. Lähtöpainoa ja tämänhetkistä painoa kysyttyään hän nimittäin totesi minun olleen ihan hoikka tyttö. En edes osannut loukkaantua, vaan meinasin purskahtaa nauruun. Papu liikkui kuulemma hyvin, vaikka minä en edelleenkään tuntetunut kaikkia liikkeitä joista hän kysyi. Istukan paikka oli jossain ylhäällä takaseinässä, joten sen ei varsinaisesti pitäisi olla vaimentamassa potkuja. Napanuoran virtaukset olivat normaalit, eikä sydänäänissä ollut mitään vikaa tai epäsäännöllisyyttä. Reisiluun mitta oli hieman hankala saada Papun asennosta johtuen, mutta pienellä maanittelulla sekin onnistui. Tulokseksi saimme 1937 grammaisen ja siron keskikäyrän tytön, 283 gramman heitolla suuntaan tai toiseen. 

Vatsassani ei siis todenäköisesti olekaan jättivauvaa, vaikka kuten lääkärikin totesi, edes ultraamalla saatu painoarvio ei ole tiukkaa faktaa. Johan koneen tarjoama heittelyväli sen kertoo. SF-mitta on palannut normiin raivotarjonnan myötä, ja Papu todella on raivotarjonnassa. Tosin sekin ehtii vielä tässä viikkojen aikana muuttua, vaikka useampaan kertaan. Kohdussani liikutaan aktiivisesti ja kaikki on niin hyvin kuin ulkopuolelta voidaan todeta. Saatoin siis heittää raskauteen liittyvät murheet pois harteiltani jouluksi. Niin - olivathan vti-testin tuloksetkin negatiiviset.