Uskomatonta. Kaksi vuotta sitten tätä blogia aloittaessani en todellakaan kuvitellut kirjoittavani sitä vielä kahden vuoden päästä. Minulla oli aikaisemminkin ollut joitain blogiyritelmiä, jotka kaikki kuivuivat kokoon ennemmin tai myöhemmin. Todellisen sysäyksen kirjoittamiseen sain tämän vuoden tammikuussa, jolloin aktivoin itseäni blogin päivittämisen suhteen. Ja se on poikinut paljon. Kirjoittaminen on terapiaa itselle, mutta lisäksi olen päässyt "tutustumaan" muihin mukaviin bloggareihin.

Kaksivuotisen taipaleen kunniaksi päätin tehdä toisinnon ensimmäisestä postauksestani ja keittelin kokoon tämän joulun piparitaikinat. Ilmeisesti vanhasta perintöreseptistä huolimatta keittotaidoissani olisi edelleen jotain parantamisen varaa, sillä avokki harmitteli ruokani palaneen pohjaan. Nyt piparitaikina on jääkaapissa odottamassa huomista inspiraatiota talon kaavojen piirtämiseen ja taikinan kaulitsemiseen. Ehkäpä saan Pihvistä leivontakaverin. Tai taikinansyöjäkaverin. Tosin lähes satavarmaa on, ettei piparitaikina pojalle kelpaa. Joten ehkä kuitenkin vain työnjohtajan.

Blogin olemassaoloaikana on tapahtunut paljon. Olen synnyttänyt esikoisemme, mennyt kihloihin, muuttanut perheeni kanssa omistusasuntoon, joka on rakkaudella melkein valmiiksi remontoitu. Aloin myös odottamaan toista lastamme. Alkuaikoihin blogi ei oikeastaan keskittynyt odotukseen, vaan ehkä lähinnä päiväkirjamaisesti elämääni. Aluksi en edes tiennyt mitä blogilta halusin. Onko se odotusblogi, parisuhdeblogi vai askartelu- ja leivontablogi. Työn ja yksityiselämän puolesta se olisi saattanut olla näistä ihan mikä vain. Viimeisen vuoden aikana siitä on muodostunut jonkinlainen perhelifestyleblogien edustaja. Oma sekametelisoppansa. Se on pieni, mutta sillä on vankkumaton kommentoijakuntansa - kiitos Nadja, Nora, Terhi ja muut lukijat ;)

Elämäämme on tulossa niin paljon uusia tuulia, että blogin jatkaminen tuntuu järkevältä. Intohimoa vielä löytyy. Vaikka postaustahti on toistaiseksi ollut aika löysä, on se pitkälti johtunut viimeaikaisista suurista elämänmuutoksista. Kaikkeen ei aina löydä aikaa vaikka haluaisikin, ja omat rajat pitää tunnistaa. Ennen sanaa "blogi" tulee sana "perhe", ja jotta siitä voi lifestyleblogia kirjoittaa, täytyy sitä perhe-elämää myös elää.

Joulunalusviikolle olen ainakin keksinyt monta postausideaa. Esimerkiksi huomenna käymme vihdoin ostamassa tuplarattaat, joten jos vielä on jotain vinkkivitosia niiden suhteen, niin nyt voi vielä vaikuttaa. Mutta niistä lisää huomenna.

Kiitos kahdesta vuodesta! :)