Viime viikolla päästiin taas käymään neuvolassa. Toinen kerta peräkkäin omalla terveydenhoitajalla. Mieletöntä! Tälle käynnille ei ollut oikeastaan mitään muuta poikkeavaa kuin avokin ja Pihvin influenssarokotteet. Pihvi kesti sen kuin mies, kun taas avokilla oli laastari pistopaikan päällä viikonlopun yli.

RV 34+6 (32+4 ja 33+6
Paino +14,3kg (+13,0kg ja +15,2kg
Painonmuutos/vko +570g (+370g ja -50g
Turvotus + (+ ja +
Verenpaine 131/74 (124/70 ja 129/72
Proteiini - (- ja -
Glukoosi - (- ja -
Hemoglobiini 118 (116 ja ei todettu
SF-mitta 31 (28 ja 29
Lapsiveden määrä N (N ja ei todettu
Tarjonta RT (RT ja RT
Sykkeet 130 (140 ja 132
Liikkeet ++ (+ ja ++

SF-mitan kanssa mennään hienosti keskikäyrällä, ei siis enää käyrien yläpuolella. Jopa aivan aavistuksen alapuolella, mutta niin se oli Pihviäkin odottaessa. Painoa on, mutta terkan mukaan se ei lähtöpainolleni ole mikään ongelma, kunhan pysytään alle 20 kilossa.

Olen läpi syksyn kysellyt uudistuneen isyyden tunnustamisen perään. Tällä käynnillä meille sanottiin, että ikävä kyllä raskauteni on jo niin pitkällä, ettei tunnustusta kannata tehdä neuvolassa. Se hoituisi nopeammin lastenvalvojalla. Viimekertainen lastenvalvojan tapaaminen oli kyllä ahdistava ja myös jokseenkin naurettava kokemus, joten päätin selvitellä asiaa lisää. Ja ei, raskauteni ei ole mitenkään liian pitkällä. Itse uudistus ei ole tuonut mukanaan minkäänlaista aikamäärettä lapsen todellista syntymäajankohtaa lukuunottamatta. Niinpä soitinkin varaakseni aikaa, jotta homma saataisiin hoidettua helpommin ja ennen lapsen syntymää. Ajanvarauksessakin vielä vähän yritettiin hangata vastaan. "Tiesithän, että tekemällä tunnustuksen neuvolan kautta paperi seisoo kiistämisajan eli 30 päivää lapsen syntymästä lastenvalvojan pöydällä, jonka jälkeen se vasta lähetetään maistraattiin vahvistettavaksi. Jos teette tunnustuksen suoraan lastenvalvojalla, on isyysasia nopeammin hoidettu, ilman odotusaikaa ja saatte lapsen nimeämisen hoidettua pikaisemmin?" Kyllä - näin olin sivuiltanne ymmärtävinäni. Mutta että jono lastenvalvojallekin voi olla pitkä, useamman viikon, eikä maistraatin viralliset asiakirjat tule välttämättä juurikaan yhtään aiemmin. Nimen voi lapselle antaa, vaikka maistraatin paperit eivät olisi vielä tulleetkaan. Ne laput kuitenkin käsitellään ennen etunimipapereita. Kunhan kaikki on hoidossa, ei asian suhteen pitäisi olla mitään ongelmia. Ja jos nyt niin ikävästi käy, että tämän toisen lapsen kastamaan tuleva pappi ei suostu ilman kyseisiä maistraatin dokumentteja lapselle nimeä antamaan (edellinen ei niitä halunnut nähdä, hänelle riitti että asia on hoidossa), niin kastakoot lapsen minun sukunimelle. Sukunimen voi vaihtaa myöhemminkin, viimeistään sitten, jos pääsemme joskus avokin kanssa naimisiin asti.

Mutta kyllä tämä neuvolan vastahankaisuus herätti muutamia kysymyksiä. Miksi selviä tapauksia varten kehitetty tunnustusprosessi on näin raskas ja pitkä? Kyllä avoliitossa syntynyt lapsi on uskoakseni ihan yhtä todennäköisesti puolison lapsi kuin avioliitossa syntynyt. Miksi ylipäätään pitää olla 30 päivän kiistämisaika? Ymmärrän, että jos lapsi näyttääkin puolison sijaan postimieheltä, ei miehellä välttämättä ole haluja elättää toisen lasta. Mutta eikö painavilla syillä, kuten esimerkiksi DNA-testillä, voitaisi perua tunnustus ilman odotusaikoja? Kysehän on ensisijaisesti lapsen oikeuksista, ja se näkökulma on mielestäni selvä. Lisäksi ihmettelen miten tämä tunnustuskäytäntö avautui meidänkin neuvolassa vasta vuodenvaihteen jälkeen. Asiasta ei saanut minkäänlaista informaatiota vielä 23.12. Kyllähän koulutuksen ja tiedon olisi pitänyt tulla tunnustuksen vastaanottajille jo hyvissä ajoin syksyllä, eikä joulun pyhien aikaan. Tunnustusasiat olisi pitänyt ottaa teoriasta käytäntöön jo heti 2.1.2016. Ei pikkuhiljaa kevään aikana.

Mistä päästään aasinsillalla näiden terveydenhoitajien ihanaan työnantajaan, rakkaaseen kotikaupunkiimme. Minähän laitoin jo jonkin aikaa sitten palautetta Vantaan kaupungille neuvolataipaleestamme, ja julkaisin tekstin lopulta myös blogissa. Heti joulukuun viimeisellä viikolla sain vastauksen palutteeseeni Ehkäisevän terveydenhuollon päälliköltä. Vastaus kuului näin:

"Tavoitteenamme on, että sama terveydenhoitaja hoitaisi neuvolassa asiakasperhettä raskauden alkuvaiheista aina lapsen kouluikään saakka. Terveydenhoitajilla on kuitenkin työntekijöinä oikeus perhevapaisiin, vuorotteluvapaisiin ja he myös sairastuvat toisinaan. Lisäksi Vantaalla on mahdollisuus työnkiertoon työntekijän ammattitaidon kehittämiseksi tai työntekijän muutoin niin toivoessa. Kaikista em. syistä johtuen neuvolassa saattaa tapahtua henkilöstövaihdoksia siitä huolimatta, että tavoitteenamme ovat pitkäaikaiset ja luottamukselliset hoitosuhteet"

Lisäksi alussa pahoiteltiin vastauksen viivästymisestä, ja lopussa luvattiin välittää kiitokset alkuperäisen palautteeni terveydenhoitajalle. Luettuani vastauksen ja naurettuani ensin ääneen reilun viiden minuutin ajan, koin vielä tarpeelliseksi vastata ja selventää tarkoitusperiäni:

"Ymmärrän kyllä perhevapaat, sairastumiset ja lisäkoulutukset. Palautteellani ei ollutkaan tarkoitus näpäyttää yksittäisiä työntekijöitä, vaan tapaa hoitaa sijaistuksia kaupungin toimesta. En oikein hyväksy näitä syitä perusteiksi siitä miten koko kaksivuotinen neuvolataipaleemme on sujunut. Pitäisi olla aika iso kasa huonoa tuuria mukana, jos näin olisi. Pitkäaikaiset poissaolot pitäisi pystyä hoitamaan pidempiaikaisilla sijaistuksilla, ei heittelemällä asiakasta terveydenhoitajalta toiselle yli vuoden ajan. Ja tämä oli se palautteeni pointti.
Sain useampaan otteeseen kehotuksen monen neuvolaterveydenhoitajan toimesta laittaa palautetta asiasta. Minulle jäi kuva, että he siellä tiedostivat muunmuassa meidän perhettä koskevan ongelman, mutta olivat "vain työntekijöinä" kädettömiä asian suhteen. 
Olen nyt toisessa raskaudessani rv33 ja pääsin vihdoin viime viikolla tapaamaan sitä ns. omaa terveydenhoitajaani, jonka olen siis nähnyt kerran, alkuvuodesta 2014, ja jonka sijaisuudet kaupunki hoiti mielestäni surkeasti. Toivottavasti tämä hyvin alkanut hoitosuhden jatkuu. Ja toivottavasti seuraavat pitkäaikaiset poissaolot osataan hoitaa hieman mallikkaammin. Niin, että asiakkaallekin jää hyvä mieli, eikä koko työyhteisön tarvitse ottaa asiasta stressiä" 

Kaupungin vastauksessa siis perusteltiin kaikkea sillä, että työntekijöillä on oikeus sairastua ja kehittyä, eikä otettu mitään kantaa itse asiaan. En tiedä miten tämä kyseinen päällikkö on onnistunut kääntämään palautteeni työntekijöitä kohtaan, kun olen loppukaneetissani nimenomaan painottanut kaupungin vastuuta järjestää työntekijöidensä pidempiaikaisiin poissaoloihin pitkäaikaisia sijaisia työntekijältä toiselle pallottelun sijaan, ja kiinnittämään parempaa huomiota hoitosuhteiden luomiseen. Enää en oikeastaan odota tai toivo uutta vastausta. Haluaisin vain, että viestini menisi perille ilman sen kummempaa rautalangasta vääntämistä.