Joka tuutista sitä saa lukea. On tärkeää vakuuttaa vauva, mielellään jo ennen syntymää. Vakuutuksen saamiselle on tarkat kriteerit ja aikamääreet. Vakuutuksia on eri hintaisia, mutta oikeastaan useimmat ja edes jollakin lailla kattavat vakuutukset maksavat useita satoja euroja vuodessa. Meillä ei ole vauvavakuutusta. Sitä ei ole otettu Pihville, eikä sitä ole otettu Papulle. Pihviä ei ole vakuutettu syntymän jälkeen, emmekä tule vakuuttamaan Papua. Monet ihmiset kauhistelevat ja pyörittelevät silmiään tämän kuultuaan. On aivan absurdia, että emme ole vakuuttaneet lapsiamme. Suorastaan lasun paikka.

Tai oikeastaan se ei ole niinkään. Onhan meidän lapset vakuutettu. Kuten on jokainen muukin Suomen kansalainen. Meillä on hyvinkin kattavat julkiset terveyspalvelut. Lapsemme eivät ole heitteillä. Kun lapsi sairastuu, hänet viedään lääkäriin. Aivan samalla tavalla kuin sairausvakuutuksella varustettu lapsi. Yksityisen lääkäriaseman sijaan me marssimme omalle terveysasemalle tai Peijaksen päivystykseen. Tai jos oikein akuutti tapaus joskus tulevaisuudessa iskee, niin olen kyllä valmis maksamaan sen 60€ kertakäynnin yksityisellä. Ja kyllä - julkisissa terveyspalveluissa on paljon parantamisen varaa. Hoitoa olen silti aina saanut, lapsen kanssa jopa mielettömän nopeasti. Hoidon tarve ja kiireellisyys arvioidaan aina hoitavan henkilökunnan puolesta, ja lapset menevät useimmiten etusijalle.

Pohdimme pitkään vauvavakuutuksen ottamista ennen Pihvin syntymää. Juttelin asiasta useamman äidin kanssa ja silloin oikeastaan yllätyin kuinka harva oli lapselleen ylimääräisen vakuutuksen ottanut. "Me maksetaan poikien sairausvakuutuksia 900€ per vuosi. Useimpina vuosina vakuutusta ei ole tarvinnut käyttää ollenkaan, ja ainoastaan yhtenä vuotena käytimme vakuutusta enemmän kuin mitä siitä maksettiin. Onhan se kätevä, varsinkin jos lapsi sairastelee paljon". Niin, siihenhän vakuutukset perustuvat. Todennäköisyyksiin. Eiväthän vakuutusyhtiöt persnettoa tee, vaan tienaavat julmetusti sillä, että ihmiset ovat terveitä. Tavallisen flunssan takia kun harvoin lääkäriin hakeudutaan. Ja tuolla 900€ vuodessa hoidetaan jo noin 15 korvatulehdusta yksityisellä lääkäriasemalla. Kuinka moni käyttää perusterveitä lapsiaan lääkärissä useammin kuin kerran kuukaudessa? Mistä päästäänkin siihen miten koskaan ei voi tietää onko lapsi perusterve vai ei. Sairauksia on monenlaisia. Toiset voidaan todeta jo kohdussa, osa syntyessä ja jotkut vasta vuosien kuluttua.

Elän kuitenkin siinä käsityksessä, että useimmat pitkäaikaissairaat (niin lapset kuin aikuiset) hoidetaan joka tapauksessa julkisen terveydenhuollon puolella. Myös monet vaativat leikkaukset toteutetaan sairaanhoitopiiriemme sairaaloissa. Yksityisillä lääkäriasemilla kai harvoin on megaluokan operointivälineitä tai -tiloja. Ja jos on, ovat niillä tehtävien suurempien operaatioiden kustannukset niin kalliit, että vakuutusten katto tulee helposti vastaan. Hoitoon pääsy on toisten mielestä nopeampaa. Mielestäni ei. Yksityisten lääkäriasemien asiakkaat ovat samoilla kalkkiviivoilla julkisen puolen potilaiden kanssa, kun ihmisiä järjestetään leikkausjonoihin.

Olemme kerran olleet Pihvin kanssa isomman asian äärellä lääkärissä. Hänellä oli epileptistyylisiä kouristeluita, jos niitä nyt sellaisiksi voi sanoa. Noin kahdessa viikossa siitä kun asiasta neuvolassa mainitsimme, saimme lähetteen Peijakseen neurologille, lähetteen Peijaksesta Lastenklinikalle uni-eeg:hen ja neurologin arvion eeg:n tuloksesta. Mielestäni tämä oli todella nopeaa toimintaa ja erittäin hyvää hoitoa paljon parjatuilta julkisilta terveyspalveluilta. Enkä usko, että asia olisi kovin paljoa nopeammin hoitunut yksityiselläkään puolella.

Jokaisen vanhemman, joka ei halua satunnaisesti jonotella terveyskeskuksien päivystyksissä, tulisi ilman muuta ottaa lapselleen jonkinlainen sairausvakuutus. Jokainen perhe tekee itse sen päätöksen mistä haluaa maksaa. Tietenkään lapsen arvoa ei voi mitata rahassa. Lapsi on korvaamaton. Mutta alleviivaan edelleen, että asumme maassa jossa jokainen saa hoitoa myös ilman yksityistä vakuutusta. Yksityinen sairausvakuutus ei tee kenestäkään toista parempaa vanhempaa. Lapsen sairauden hoitamatta jättäminen sen sijaan tekee vanhemmasta huonon.