Lupasin jo asunnon oston yhteydessä hieman esitellä tulevaa rempattua kotiamme, mutta tähän päivään asti se on jäänyt. Oikeastaan siksi, että rempan, pääsykokeiden, lastenhoidon, parisuhteen ja kumppaneiden vaatiessa enemmän blogi jäi vähän vähemmälle. Mitään loistavia "ennen" -kuvia ei asunnosta ole, vaan muutamia satunnaisia kännykkäkameraräpsäisyjä, silloin hieman rikkinäisellä puhelimella. Laatu niissä ei ole järisyttävä, tosin ehkä pieni sumeus antaa armoa kämppämme ennen niin karulle ulkonäölle. Todettakoot vielä tähän alkuun, että mielestäni teimme hemmetin hyvän diilin nykyisestä kodistamme. Kun tingimme asunnon kunnosta ja rakennusvuodesta, saimme ison, valoisan ja avaran kolmion kotikaupunkimme keskustasta, puoleen hintaan siitä mitä vastaavat uudet ja hyväkuntoiset asunnot maksavat. Remonttiin meni yhteensä vain noin 5000€. Se on mielestäni vähän, ottaen huomioon että uusimme kaiken lattiasta kattoon kylpyhuonetta, keittiön kaapistoja ja peruskodinkoneita lukuunottamatta. Keittiössäkin uusimme välitilaan kaakelit dc-fixauksen(?) tilalle ja hioimme ja lakkasimme kulahtaneet massiivipuiset keittiötasot. Remonttia varten meillä oli käytössä mieheni, äitini, minä ja yksi palkattu työmies, joka hoiti rempan siltä osin kuin omat taidot, luvat ja aika eivät riittäneet.

Lastenhuoneesta löytyy muutamia järkyttävän huonolaatuisia "ennen" -kuvia. Vaikka tosiaan edes parempi kamera ei olisi tehnyt huoneelle kunniaa, päinvastoin. Tältä lastenhuoneessa kuitenkin näytti oston jälkeen ja keskellä remppaa.






Lastenhuoneessa oli vaaleansiniseksi maalatut seinät. Seinät olivat täynnä eri kokoisia reikiä, aina propunjäljistä nyrkinkokoisiin betonimurtumiin. Varsinkin ovelta katsottuna vasen pitkä seinä oli kamalassa kunnossa ja herätti myyjän huonekalujen poistuttua pientä epätoivoa. Huoneesta löytyi todennäköisesti autenttiset ja alkuperäiset 60-luvun vaatekaapit. Ne olivat kellastuneet ja epäkäytännölliset, narisivat saranoistaan ja olisivat vaatineet vähintäänkin maalia pintaan. Lattiamateriaalina oli tammenvärinen laminaattilattia, yksi ostamamme asunnon viidestä eri lattiamateriaalista. Huoneista puuttui myös paikoitellen lattialistat, jopa koko seinän pituudelta.

Ensin lastenhuoneesta purettiin vanhat vaatekaapit. Totesimme, että niiden tuunaus on työlästä ja tulee kalliiksi verrattuna uusiin kaappeihin. Myös huoneiden väliovet vaihdettiin samasta syystä. Sitten purettiin lattiat, korjattiin seinät ja aloitettiin maalaustyöt Tikkurilan Remontti-Ässällä ja Sirolla. Maalia tuli niin seinille kuin kattoonkin. Yhden seinän tapetoimme Kodin Terrasta ostetulla mustavalkoisella tapetilla, jota koristaa Taalainmaan hevoset. Kotimme lattiamateriaaliksi valitsimme valkeanharmaan tammilaminaatin Bauhausista, ja listoitimme seinät siihen sopivalla lattialistalla. Kun pinnat olivat valmiita, kasasimme vanhan vaatekaapin tilalle Ikean Pax-kaapiston.


Lastenhuonetta sisustettiin ostamalla Ikeasta Pihvin vanhan ja kapean Brimnes-lipaston kaveriksi leveämpi versio. Lelut ja kirjat löysivät paikkansa Kallax-hyllyistä, jotka saavat ainakin toistaiseksi olla ihan lattiatasossa. Huoneen kattolamppu on myös Ikeasta.

Verhot aiheuttivat minulle eniten päänvaivaa, sillä tapetin kuviointi asetti jonkin verran rajoitteita. Jouduin myös tarkkaan miettimään minkä värin verhoilla huoneeseen toisin, jottei syntyisi kauheaa sekametelisoppaa. Kaikki lasten valmisverhot riitelivät tapetin kuvioinnin kanssa. Lopulta löysin Eurokankaasta keltaista Apilat-raitakangasta ja totesin keltaisen olevan ihan kiva ja sukupuolineutraali väripilkku. Niin - huonettahan on suunniteltu ja sisutettu jo paljon ennen Papun rakenneultraa, joten kovin poikamaista siitä ei voinut tehdä (ja hyvä niin, näin jälkikäteen ajateltuna). Äijämäistä näkökulmaa huoneeseen on kuitenkin tuomassa H&M:n automatto ja Pihvin lukuisat pienet ja vähän isommat pikkuautot.

Ja tältä näyttää lopputulos




Jumppahetkiä ja kuperkeikkoja varten pinnasängyn alta löytyy paksu ja pehmeä temppumatto. Kovin montaa jumppahetkeä se ei vielä ole kokenut, varsinkaan koska en ole taipunut kuperkeikkailemaan enää kuukausiin, mutta se on myös toiminut hyvänä patjana meille vanhemmille silloin, kun Pihvin nukutus on ottanut aikansa. Paxin isompi osa sisältää tällä hetkellä kaikki kodintekstiilit ja kapeampi kaappiosa huutaa tyhjyyttään, sillä kaikki sinne ajatellut ulkovaatteet ovat tällä hetkellä päivittäisessä käytössä. Kapeamman osan sisältä löytyy henkaritanko, joten sinne ei ole oikein voinut edes viikata mitään. Paxin vierestä löytyy joulupukin tuoma Mini Speeders potkuauto.



Sängyn virkaa toimittaa edelleen maailman paras Tori.fi löytöni - Muuramen ja Marimekon Unikkopinnis. Koska loppuvuosi ja alkuvuosi on kovien muutosten aikaa Pihville (remontti, muutto ja uusi vauva), halusimme pitää pojalla mahdollisimman paljon tuttua ja turvallista. Sängyn vaihto juniorsänkyyn tässä tilanteessa tuntui väärältä, ja lastensängyn osto onkin mielessä vasta ensi kesänä, sitten kun Uinua on jäämässä Papulle pieneksi.
Pinnasängyssä lepää Pihvin kanssa pojan itse valitsemat lempparipehmolelut. Koira on minun vanha, Pentikin pupu se ehdoton lemppariunilelu, virkattu pupu aarre mummulta, kenguru tervehdys silloin vielä syntymättömälle esikoisellemme australialaiselta ystävältä ja lemur serkun tuliainen Kanarialta.


Keinutuoli löytyi kirpputorilta kympillä. Alunperin se oli valkoinen ja istuinosaan oli maalattu maanisen kissan kuva. Tuunasin sen valmiiksi jo ennen muuttoa, ja siitä onkin postaus odottamassa kuvineen päivineen. Brion keinuheppa on syntymäpäivälahja mummulta, ja se on ollut kovin mieluinen. Nyt keinuissamme istuu minun vanhoja leluja - Molla-Maija, Nallukka ja vauva.




Brimnesin lipastojen kätköihin on piilotettu Pihvin ja Papun vaatteet. Isompi lipasto on tällä hetkellä isoveljen käytössä ja pienemmästä löytyy tulevan pikkusiskon vaatteet. Lipaston päälle on kasattu niitä sellaisia ei-vielä-leikkiin-soveltuvia aarteita ja meidän vanhempien tekeleitä, sekä lastenlaulukirja, joka on minusta esteettinen sellaisenaan ja ansaitsee näkyvän paikan. 




Automaton vastapainoksi huoneeseen on tuotu Jukka Rintalan suunnittelema Kasvu -sarjan nukkamatto, joka passaa huoneeseen niin värimaailmaltaan kuin nimensä kautta. Matollakin on jo aikamoinen historia, sillä se on ostettu teini-Tarun huoneeseen noin kaksitoista vuotta sitten. Se oli muistaakseni aikoinaan aika hinnakas ostos, mutta se on pitänyt villalankansa, muotonsa ja värinsä loistavasti. Eikä se pöllyä. Säännöllinen imurointi on riittänyt aivan mainiosti, ja on sitä toki matkan varrella pesetettykin.



Oven vierestä löytyy Brion leikkikeittiö ja lelukorit. Leikkikeittiön kaappien kätköissä on piilossa keittiövälineet ja astiat, jotka ovatkin päivittäin kovassa käytössä. Ikean sinisestä korista löytyy Pihvin Duplot ja puupalikat. Punottu kori on "ennakkoperintöä" äidiltäni. Hän on saanut sen nuorena tyttönä omilta vanhemmiltaan, joten sillä on historiaa. Sen korin sisältä löytyy sekalainen sakki erilaisia leluja, lähinnä muovista sälää, jota en ole missään nimessä halunnut jättää näkyviin.





Kallaxeihin on aseteltu Pihvin tärkeimmät ja eniten leikityt lelut. Meidän pojan kohdalla tämä tarkoittaa kaikkea missä on pyöriä tai mistä lähtee ääntä. Äidin onneksi muovilelujen rinnalta löytyy myös niitä puisia suosikkeja, jotka nekin ovat siis päässeet esille ja kätevästi leikitettäviksi. Pihvi on myös kova poika lukemaan, joten kirjat on myös esillä ja lapsen itse saatavilla. Alimmalta hyllyltä löytyvät kaikki palapelit, jotka nekin ovat pikkujätkän suuressa suosiossa.
Hyllyn päälle on aseteltu myös pieni pöytälamppu, joka sekin on "perintönä" saatu. Lampun alkuperäinen varjostin oli huonokuntoinen eikä kovin tyylikäs, joten siihen on vaihdettu tilalle uusi. Se on aavistuksen liian pieni jalkaan, mutta ihan käypä kunnes parempi tulee vastaan. Lamppua pidetään päällä ilta-aikaan siivotessa, rauhoittuessa ja iltasatua lukiessa. 


Huoneen nurkasta löytyy puuhapöytä, jonka ääressä Pihvi ja Papu voivat tulevaisuudessa piirrellä, askarrella ja vaikkapa kasata palapelejä. Vanha ja kulunut Lack on kuitenkin aika matala, joten tilalle pitäisi saada jostain aavistuksen korkeampi pöytä, jotta sen ääreen mahtuisi paremmin istumaan. Haaveissa olisi myös löytää lisää noita vanhoja päiväkodin tuoleja, jos ei nyt kolmea niin ainakin yksi. Kuvassa palapeliä ratkoo minun lapsuuden lempparinukkeni, Inkeri nimeltään.


Entinen katastrofiseinä näyttää vielä aika tyhjältä. Alunperin Kallaxit oli tarkoitus nostaa sitä vasten, mutta käytännön syistä ne jäivät lattialle. Minulla on omissa kätköissäni yksi Metsolan keltakuvioinen juliste odottamassa sopivia kehyksiä. Sen lisäksi olisi kiva hankkia jotain muita julisteita kehystettäviksi. Mutta millaisia ja mistä? Olisiko liikaa tuoda keltaisen tehostevärin lisäksi vielä toinen väri? Mikä se väri olisi? Mielessäni olen pyöritellyt viileää minttua. Se voisi toimia kivana parina keltaiselle ja neutralisoida muovilelujen värisekamelskaa. Tosin vaikka selkeät linjat ja mustavalkoisuus minua miellyttääkin, saa lastenhuoneessa näkyä LAPSUUS.

No niin! Mitä ajatuksia huone sinussa herättää? Miten onnistuimme? Kaikki palaute on tervetullutta :)