Minä en pidä koirista. Tai ei. Ei nyt ihan niinkään. Koirat ovat kyllä ihan suloisia ja hauskaa lenkkiseuraa. Minä en pidä useista koiranomistajista. Ja tämän asia muistuttaa itsestään aina keväisin. Joka ikinen vuosi.

Kevät ja sen lieveilmiö, koirankakka. Puskien juurella, pientareella ja jopa keskellä kävelytietä. Useimmiten myös kengänpohjassa ja sitä kautta eteisen matolla. Ja nyt viimeisimpänä kauhuskenaariona vielä joku kaunis päivä meidän taaperon kädessä tai jopa naamassa vaikka kaatumisen seurauksena. Miten haastavaa voi olla kuljettaa muutamaa kakkapussia takin taskussa mukana?

Kävelimme koko konkkaronkka pääsiäissunnuntaina äitini luo syömään. Koska matka on lyhyt, ajattelimme antaa Pihville mahdollisuuden kävellä niin pitkälti kuin hän jaksaa. Menimme hiljalleen, pojan tahtiin. Tuollaisen parivuotiaan kanssa kävelleet varmaan tietävät ettei reitti ole suinkaan se kaikista suorin, vaan silloin pompitaan läpi kaikki lumikasat ja vesilätäköt. Ja miksei pompittaisi? Aurinko paistaa ja lämmittää. Annetaan lapsenkin riemuita keväästä! Sitten silmääni osui ruskea läjä noin puolen metrin päässä siitä missä Pihvi kaikessa rauhassa kaiveli lunta. Katselin hetken ympärilleni. Kakkaa siellä ja kakkaa tuolla. Otin muutaman nopean juoksuaskeleen ja nappasin pojan lumikasasta sillä verukkeella, että mummu taitaa jo kovasti odotella. Nopea tsekkaus ja poika oli puhdas. Pääsimme jatkamaan matkaa Pihvi turvallisesti rattaissa.
Seuraavan reilun kymmenen metrin matkalle mahtui ainakin kuuden muista piittaamattoman omistajan koiran jätökset. Ja kyllä suututtaa!


 Järjestyslain neljännentoista pykälän kolmas momentti sanoo seuraavaa:

"Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilymiseksi koiran omistajan tai haltijan on pidettävä huolta siitä, että koiran uloste ei jää ympäristöön hoidetulla alueella taajamassa." 

Musta on todella ikävä huomata miten vähän tämä koiranomistajien takapuolia kutittaa. Olen huomannut miten monissa aiheeseen liittyvissä (netti)keskusteluissa koiranomistajat heittäytyvät puolustuskannalle sillä verukkeella, että "kakkahan maatuu ja miten sitten muut roskat". Ikävä kyllä asia nyt vaan on niin, että hemmetin suurella todennäköisyydellä se keskelle tietä jätetty kakkakasa on jonkun kengänpohjassa ennen kuin se ehtii maatumaan. Ja huomattavasti vähemmän minua haittaa löytää lapseni vaikkapa karkkipaperi kuin kakkapökäle kädessä. Karkkipaperin viemme roskiin ja leikit voivat jatkua. Kakkalöydöksen jälkeen painumme suoraan kotiin pesulle. Koiranomistajalla on myös selkeä lain asettama velvoite kerätä lemmikkinsä jätökset pois teiltä ja niiden varsilta. Älä hanki koiraa, jos koet siitä huolehtimisen liian haastavaksi.

Monen koiraihmisen suusta olen myös kuullut miten koira on hänelle kuin lapsi. No minä ainakin siivoan lapsieni jäljet siihen asti kunnes he ovat kykeneväisiä ne itse siivoamaan. Ja todellakin odotan muidenkin toimivan lapsiensa kanssa samalla tavalla!

UGH.