Kuva rehevästä mutta kauniista "pluskoon" naisesta puhututti eilen eräässä Feissarimokistakin tutussa naisten (enemmän ja vähemmän äitien) ryhmässä. Aloituksen juoni taisi olla siinä miksi ylipäätään tarvitsee olla ylipainoisia malleja niiden alipainoisten mallien vastapainoksi. Liian pyöreä tai laiha vartalo kun ei kuitenkaan ole se terveydellinen ihanne. Miksei siis voisi olla vain normaalipainoisia malleja? Kuva jakoi mielipiteitä suuntaan jos toiseen. Minä itse olen monesti miettinyt samaa kuin aloittaja. Vartalo kuin vartalo, kunhan itse olet siinä tyytyväinen. Mutta mielestäni kumpikaan "ääripää" ei välttämättä vie kauneusihannetta oikeaan suuntaan. Miksei muotitalojen catwalkeilla ja mainoskuvissa nähdä ihan tavallista maijameikäläistä? Tämä ei kuitenkaan ollut se asia joka minut kirvoitti kirjoittamaan. Mielestäni on ihanaa, että muotimaailma näyttää erilaisia vartaloita perus mallivartalon lisäksi. Minun korvaani pisti keskustelu siitä mikä luetaan normaaliksi. 

Normaali vaatekoko on s- ja m-koon rajoilla. Näin todettiin kuvan alle virinneessä keskustelussa. Anteeksi mitä, kysyy kolme viikkoa sitten synnyttänyt ja juuri kasan L-kokoisia imetyspaitoja ostanut ilmeisesti lihava äiti-ihminen! Miten koko s (small) on yhtään sen normaalimpi kuin koko l (large)? Koko m (medium) on sentään näiden kahden mediaani. Kaikki näiden jälkeen on ekstrapientä tai ekstraisoa. Muistan kyllä lukeneeni, että vaatekoot ovat suurentuneet aikojen saatossa, sillä ihmiset tykkäävät ostaa pienempiä vaatteita. Mutta eihän vaatekoko pelkästään määritä kenenkään painoa! Ihmiset ovat eri mallisia. Esimerkiksi minun painoindeksini on normaali, vaikka vaatekokoni mukaan voitaisiin ajatella toisin. Myönnettäköön, että olen kauniisti sanottuna pehmeämmän muotoinen ja helpommin tartuttavissa kuin raskauden alussa ja kilojakin olisi pudotettavissa yhden Superdieetillisen verran. Mutta että jotenkin epänormaalin painoinen tai pluskokoinen...? 

Mitä painoindeksiin tulee, on sekin mittarina hieman huono. Myös lihaksikas ja treenattu kroppa voi painaa paljon. Oikeastaan koen, että normaalia kroppaa on aika vaikea määrittää millään kaavalla tai kokolapulla. Sen vaan näkee päällepäin. Silti ulkopuolista määrittelyä tärkeämpää on se miten ihminen itse itsensä kokee ja peilistä näkee. Miten terve mieli ja keho kaikkien pelastusrenkaiden tai luun ja nahan alla on. Normaalilla on monta eri sävyä.

Meillä jokaisella on varmasti joku ongelma oman kroppamme suhteen. Ei tehdä toisten vartaloista meidän ongelmia.