Kevät tulee. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Sen huomaa tietenkin auringosta, sen valosta ja lämmöstä, lintujen liverryksestä (västäräkki bongattu), vähenevistä vaatteista ja niistä kakkakasoista. Sen huomaa myös ihmisten iloisista ilmeistä ja siitä, että leikkipuistot täyttyvät lapsista ja heidän vanhemmistaan.
Tänään vietimme aamupäivän alueemme isoimmassa ja virkeimmässä puistossa. Olin todella positiivisesti yllättynyt kanssaleikkijöiden määrästä, sillä pitkin talvea leikkikentät ovat ammottaneet tyhjyyttään. Ja ihan ymmärrettävistä syistä - meillä päin kun ei puistoja juurikaan talvisin huolleta.  


Kevät on minullekin uuudistumisen aikaa. Vuosi sitten aloitin elämäntaparemontin Superdieetin muodossa. Se oli sillä tavalla menestys, että kiloja tippui, senttejä karisi ja dietin mukana tulleet ruokailu- ja liikuntatottumukset jäivät. Papun odotuksen puolivälissä alkaneet kipeät supistukset pistivät himmailemaan, eikä flunssakierrekään edesauttanut. Raskaus jätti jälkeensä noin kymmenen kiloa vauvan, jälkeisten ja kehoon kertyneiden nesteiden jälkeen. Niitä olisi nyt tarkoitus lähteä pikkuhiljaa pudottamaan. Imetys kun ei vie minulta kropasta edes sen syödyn maidon verran. Jälkitarkastus on ensi viikolla ja sitten pääseekin tositoimiin. Onneksi meidän talosta löytyy kuntosali. Ei se kummoinen sali ole, mutta sillä pärjää kunnes raaskin jättää Papun pidemmäksi aikaa. 


Toinen asia mihin kiinnitin huomiota on vaatekaappini. Ristiäisiä varten tuli tehtyä aikamoinen suursiivous. Kolme isoa Ikean kassillista lastenvaatteita lähtee kirpputorille ja kiertoon. Osa vaatteista on sellaisia jotka olin ajatellut säästää, mutta tilanpuutteen vuoksi niistä on vain luovuttava. Samalla ratsasin omat hyllyni ja huomasin, että minulla on muutamia vaatteita jotka eivät ole eksyneet päälle yhtä tai kahta kertaa enempää. Ne on ostettu hetken hurmoksessa ja todettu tavalla tai toisella epäkäytännöllisiksi tai minulle sopimattomiksi. Tyylini on muuttunut tai muoti on mennyt. Olen jo pitkään panostanut lastenvaatteisiin ja kulkenut itse mitä epämääräisemmissä rytkyissä. Päätin siis siivota myös omasta vaatehuoneestani kaikki ylimääräiset vaatteet ja laittaa ne kirpputorille myyntiin ja ostaa vastaisuudessa vielä enemmän harkiten ja laatuun panostaen. Seuraavat uudet vaatteet ostankin vasta kun kilot on saatu kuriin. 


Elän myös jännittäviä aikoja siinä mielessä, että ilmoitin Pihvin päiväkotiin. Taas. Viimeksihän siinä selvittelyiden jälkeen kävi niin, että hakemuksemme oli jäänyt jonkun pöydälle lojumaan eikä meille ilmoitettu päivähoitopaikasta mitään ennen kuin viikkoa ennen toivottua alkamisajankohtaa. Koska uusi raskaus oli silloin jo pitkällä ja minulla päivähoitokämmin takia työkuviot sopimatta, päätimme olla ottamatta päivähoitopaikkaa vastaan. Paikka olisi sitäpaitsi ollut hoitoalueemme mahdollisesti karuimmassa yksikössä, jonka täyttä asfalttia oleva lähes viihdykkeetön piha-alue on entinen parkkipaikka ja jonka vierestä löytyy kaksi baaria (ihmettelen miksi tällaiseen paikkaan edes pysyvää päiväkotia sijoitetaan), joten emme halunneet sekoittaa Pihvin elämää muutaman päivähoitokuukauden takia. Jos olisimme saaneet paikan toivomastamme yksiköstä, olisi hoitotakuu ehkä saattanut olla jonkinnäköinen porkkana. Ja olisinhan minäkin päässyt hetkeksi tienaamaan kotihoidontuelta. 
Mutta... päiväkotipaikkahan tarkoittaa sitä, että minä tulen aloittamaan kätilöopintoni ensi syksynä. Papua en vielä iän puolesta suostu laittamaan ulkopuoliseen hoitoon, ja koska äitini on ilmeisesti vihdoin ja viimein siirtymässä oikeasti eläkkeelle, ainakin väliaikaisesti, on meidän neiti hänen hellässä huomassaan koulupäivieni ajan. Puolen vuoden täysimetystavoitteenikin saadaan maaliin, tosin iltakaudet menevätkin sitten varmaan maitoa pumppaillessa hoitoaikoja varten. Tätä osaa järjestelystä täytyy vielä miettiä, ja sitä varten kuulisinkin mielelläni ideoita.  

Kroppa- ja vaateprojekteista on vielä luvassa lisää. Viikonloppuna on lapsimessut, joten niistäkin pääsen kirjoittamaan. Muistakaahan tulla paikalle!

PS. Huomaatteko blogissa jotain uutta? ;)