Tiistaiaamu valkeni meidän perheessä kuin mikä tahansa muukin aamu. Pihvi heräsi seitsemältä ja avokkini hoiti hänet pesujen kautta aamupalapöytään. Avokki lähti töihin ja me jäimme lasten kanssa kotiin heräilemään kaikessa rauhassa. Eräästä keskustelusta innostuneena päätin pyöräyttää itselleni aamupalaksi omeletin, sillä enpä ollut syönyt kananmunaa aikoihin. Sen jälkeen imetin Papun ensimmäisille päiväunille. Tyttö nukkuikin oikein hyvin ja heräsi vasta melkein viiden tunnin päästä. Aivan kamalaan huutoon.
Ensimmäinen oletukseni oli, että lapsiparka on vain nälkäinen nukuttuaan niin kovin pitkän pätkän putkeen. Tarjosin rintaa, joka yleensä on apu kaikenlaiseen itkuun, niin nälkä-, väsymys- ja tylsyysitkuihin. Iltojemme ilo, koliikki-itku, oli sekin saatu tyynnytettyä hetkiseksi rinnalla. Mutta tällä kertaa ei rinta kelvannut. Papu huusi kovaa ja korkealta, naama punaisena ja kyyneleet valuen. Otin tytön syliini ja lähdin hytkyttämään pitkin asuntoa sekä pomppimaan jumppapallolla ja näin sain onneksi rauhoitettua hänet. Hetken hän näytti vaipuvan uudelleen uneen, mutta havahtui ja alkoi jutella iloiseen sävyyn. Ajattelin tilanteen olevan jo ohi ja siirryin istumaan sohvalle Papun kanssa. Leikimme ja lauloimme, mutta sitten naama vääntyi taas mitä kamalimpaan irvistykseen, jota seurasi taas kova huuto.
Kipuilua jatkui alkuiltaan. Jossain vaiheessa tyttö oli ollut niin pitkään tyytyväisenä jumppapallon päällä, että päätimme kokeilla uudelleen sohvalla istuskelua. Mietimme avokin kanssa mistä itkuisuus saattoi johtua, kunnes minulla välähti; se kananmuna! Olin itsekin ollut lapsena allerginen muunmuassa kananmunalle ja allergiat voivat aivan hyvin periytyä. Podin huonoa omaatuntoa kananmunan syömisestä ja mietimme, että jos aamupalastani vielä seuraavana päivänä olisi oireita, soittaisin neuvolaan.
Ja olihan siitä. Kipuilut alkoivat uudestaan muutaman tunnin tauon jälkeen, emmekä saaneet Papua nukkumaan. Ruoasta kieltäytyminen jatkui eikä rinta siis ollut nukutusvaihtoehto. Jumppapallolla hän kyllä suostui olemaan, mutta siinä hän vain torkahteli hetkeksi. Sovimme yöksi hytkytysvuorot ja vasta puoli viideltä tyttö lopulta sammui maitobaarin kautta sänkyyn. Aamulla herätys oli meille vanhemmille normaaliin tapaan seitsemältä. Ei mitkään kovin hyvät yöunet.
Heti kahdeksalta soitin neuvolaan, josta sain vahvistusta omille epäilyilleni. Kyseessä todennäköisesti oli reaktio kananmunalle. Sain kehotuksen vältellä kananmunaa kuukauden ja sitten altistaa pienellä määrällä uudestaan. Kipuun ja itkuisuuteen en saanut oikein muuta kantaa kuin että maito uusiutuu koko ajan ja kananmuna kyllä poistuu sieltä aikanaan. Tarpeen tullen voisimme myös käydä lääkärissä. Ja koska päivä osoittautui aivan yhtä sydäntäsärkeväksi, vähäuniseksi ja -ruokaiseksi kuin edellisilta, päätimme käydä näyttämässä Papua lääkärille.
Lääkäri totesi Papun kehossa punoitusta ja pieniä näppyjä, lähinnä suun ympäristössä, mutta myös vatsan seudulla ja selässä. Lääkäri kurkisti korvat ja suun, mutta ne olivat siistit. Saimme lähetteen laboratorioon, jossa otettiin verenkuva, crp sekä kananmuna- ja maitoallergiatestit. Verenkuva ja tulehdusarvot olivat ihan normaalit, joten nyt vain odottelemme ensiviikolla tulevia allergiatuloksia ja toivomme, että tytön vereen olisi ehtinyt muodostunut vasta-aineita, jotta verikoekidutuksesta olisi ollut edes jotain hyötyä ja saisimme mustaa valkoisella. Lääkäri kuitenkin kehotti minua välttämään jatkossa kananmunaa ja tulosten tultua myös mahdollisesti maitoa, vaikka nykysuositusten mukaan olisikin järkevämpää altistaa. Papun allerginen reaktio oli kuitenkin sitä luokkaa, ettei häntä kannattaisi ihan huvin vuoksi kiusata. Altistusta ja siedätystä voitaisiin kokeilla sitten myöhemmin.
Summa summarum, pari viimeistä päivää ovat olleet aika kamalia. Tyttö on paranemaan päin, mutta kipupikkejä tulee edelleen muutaman tunnin välein. Inhottaa imettää, koska maitoni on tällä hetkellä myrkkyä Papulle, mutta elinehtohan se on. Minua mietityttää sekä Papun mutta myös Pihvin koliikiksi leimatut oireet. Entäpä jos molempien itkuisuuteen olisi löytynyt syy yksiselitteisesti minun ruokavaliostani? Ahdistaa ajatella, että olen hyvin mahdollisesti kiduttanut lapsiani, ja kummankin elämän alku olisi ollut paljon helpompi jos olisin vältellyt joitain ruoka-aineita. Lisäksi minua mietityttää allergioiden haastavuus, munaa tai maitoa kun on melkein kaikessa.
Voi kunpa Papun olo paranisi pian!
Ensimmäinen oletukseni oli, että lapsiparka on vain nälkäinen nukuttuaan niin kovin pitkän pätkän putkeen. Tarjosin rintaa, joka yleensä on apu kaikenlaiseen itkuun, niin nälkä-, väsymys- ja tylsyysitkuihin. Iltojemme ilo, koliikki-itku, oli sekin saatu tyynnytettyä hetkiseksi rinnalla. Mutta tällä kertaa ei rinta kelvannut. Papu huusi kovaa ja korkealta, naama punaisena ja kyyneleet valuen. Otin tytön syliini ja lähdin hytkyttämään pitkin asuntoa sekä pomppimaan jumppapallolla ja näin sain onneksi rauhoitettua hänet. Hetken hän näytti vaipuvan uudelleen uneen, mutta havahtui ja alkoi jutella iloiseen sävyyn. Ajattelin tilanteen olevan jo ohi ja siirryin istumaan sohvalle Papun kanssa. Leikimme ja lauloimme, mutta sitten naama vääntyi taas mitä kamalimpaan irvistykseen, jota seurasi taas kova huuto.
Kipuilua jatkui alkuiltaan. Jossain vaiheessa tyttö oli ollut niin pitkään tyytyväisenä jumppapallon päällä, että päätimme kokeilla uudelleen sohvalla istuskelua. Mietimme avokin kanssa mistä itkuisuus saattoi johtua, kunnes minulla välähti; se kananmuna! Olin itsekin ollut lapsena allerginen muunmuassa kananmunalle ja allergiat voivat aivan hyvin periytyä. Podin huonoa omaatuntoa kananmunan syömisestä ja mietimme, että jos aamupalastani vielä seuraavana päivänä olisi oireita, soittaisin neuvolaan.
Ja olihan siitä. Kipuilut alkoivat uudestaan muutaman tunnin tauon jälkeen, emmekä saaneet Papua nukkumaan. Ruoasta kieltäytyminen jatkui eikä rinta siis ollut nukutusvaihtoehto. Jumppapallolla hän kyllä suostui olemaan, mutta siinä hän vain torkahteli hetkeksi. Sovimme yöksi hytkytysvuorot ja vasta puoli viideltä tyttö lopulta sammui maitobaarin kautta sänkyyn. Aamulla herätys oli meille vanhemmille normaaliin tapaan seitsemältä. Ei mitkään kovin hyvät yöunet.
Heti kahdeksalta soitin neuvolaan, josta sain vahvistusta omille epäilyilleni. Kyseessä todennäköisesti oli reaktio kananmunalle. Sain kehotuksen vältellä kananmunaa kuukauden ja sitten altistaa pienellä määrällä uudestaan. Kipuun ja itkuisuuteen en saanut oikein muuta kantaa kuin että maito uusiutuu koko ajan ja kananmuna kyllä poistuu sieltä aikanaan. Tarpeen tullen voisimme myös käydä lääkärissä. Ja koska päivä osoittautui aivan yhtä sydäntäsärkeväksi, vähäuniseksi ja -ruokaiseksi kuin edellisilta, päätimme käydä näyttämässä Papua lääkärille.
Lääkäri totesi Papun kehossa punoitusta ja pieniä näppyjä, lähinnä suun ympäristössä, mutta myös vatsan seudulla ja selässä. Lääkäri kurkisti korvat ja suun, mutta ne olivat siistit. Saimme lähetteen laboratorioon, jossa otettiin verenkuva, crp sekä kananmuna- ja maitoallergiatestit. Verenkuva ja tulehdusarvot olivat ihan normaalit, joten nyt vain odottelemme ensiviikolla tulevia allergiatuloksia ja toivomme, että tytön vereen olisi ehtinyt muodostunut vasta-aineita, jotta verikoekidutuksesta olisi ollut edes jotain hyötyä ja saisimme mustaa valkoisella. Lääkäri kuitenkin kehotti minua välttämään jatkossa kananmunaa ja tulosten tultua myös mahdollisesti maitoa, vaikka nykysuositusten mukaan olisikin järkevämpää altistaa. Papun allerginen reaktio oli kuitenkin sitä luokkaa, ettei häntä kannattaisi ihan huvin vuoksi kiusata. Altistusta ja siedätystä voitaisiin kokeilla sitten myöhemmin.
Summa summarum, pari viimeistä päivää ovat olleet aika kamalia. Tyttö on paranemaan päin, mutta kipupikkejä tulee edelleen muutaman tunnin välein. Inhottaa imettää, koska maitoni on tällä hetkellä myrkkyä Papulle, mutta elinehtohan se on. Minua mietityttää sekä Papun mutta myös Pihvin koliikiksi leimatut oireet. Entäpä jos molempien itkuisuuteen olisi löytynyt syy yksiselitteisesti minun ruokavaliostani? Ahdistaa ajatella, että olen hyvin mahdollisesti kiduttanut lapsiani, ja kummankin elämän alku olisi ollut paljon helpompi jos olisin vältellyt joitain ruoka-aineita. Lisäksi minua mietityttää allergioiden haastavuus, munaa tai maitoa kun on melkein kaikessa.
Voi kunpa Papun olo paranisi pian!
Voi ei :(
VastaaPoistaAjattele kuitenkin positiivisesti, nyt kun tiedät, mistä huudot voivat johtua, voit kokeilla jättää joitakin ruokia pois ja ehkä se ei olekaan koliikkia! Älä ainakaan itseäsi syyllistä, pihvi on selvinnyt ja papullakin on nyt vielä paremmat edellytykset siihen :)tsemppiä kovasti!!
No niin. Ja toisaalta juuri se, että huudoille on jokin syy. Kunpa tähän olisi jo silloin puolitoista vuotta sitten saanut neuvolasta jotain tukea.
PoistaTiedän, että eihän tämä minun vika ole, mutta tavallaan kuitenkin sellainen asia, joka minun olisi mielestäni pitänyt tajuta aikaisemmin. Ja vaatia.
Kiitos <3
Voi pientä. Kylläpä noinkin pienestä voi tulla noin suuret oireet. Meillä on ollut joidenkin kiinteiden kanssa aluksi pieniä yliherkkyyksiä. Ne on helpompi huomata, kun vähän kerrallaan tutustuttaa. Omaa ruokavaliota on hankala tarkkailla, kun siinä on niin monta vaihtoehtoa. Onneksi syy selvisi! Tsemppiä<3 Ei kaikkea voi itse tajuta. Harmi, kun apua ja tukea ei aina saa!
VastaaPoistaOnko yliherkkyys sitten teillä loiventunut tai kadonnut ajan ja siedättämisen myötä?
PoistaOmasta ruokavaliosta on kyllä aina vähän hankala karsia. Onneksi tuo muna nyt olisi aika ilmeinen, koska en ole kananmunan suurkuluttaja ja nyt sitä tuli syötyä kerralla useampi.
Kiitos <3
Maito - ja kananmunaallergia on onneksi yleensä sellaista, että se helpottaa 2-3v. Meilläkin on helpottunut paljon. Pienenä tyttö oksensi jos sai kananmunaa ja maidosta tuli punoitusta alapäähän. Vieläkin lehahtaa punaiseksi jos saa paljon kyseisiä ruoka-aineita. Mutta sietää jo valmistuotteissa noita eli esim karjalanpiirakoita voi antaa :) Tsemppiä! Nykyään on kuitenkin paljon maidottomia ja munattomia vaihtoehtoja.
VastaaPoistaOnneksi! Omat allergiani helpottivat kouluikään mennessä. Tai kouluun ei enää viety allergiatodistuksia.
PoistaHui! Teillä kuulostaa olleen akka rajuja iho-oireita, kun alapää on vielä aika herkkä paikka. Onneksi tytöllänne on jo helpottanut!
Kiitos tsempeistä! Täytyy vaan alkaa tutkia pakkausselosteita :)
Voi pientä. :/ Meillähän Hugo reagoi kananmunaan, muttei ihan noin voimakkaasti. Meillä huudettiin syndäntäsärkevästi ja hytkyttelin ties kuinka kauan, rintaa huoli kyllä. En kuitenkaan ottanut tuolloin paljoa kananmunaa, joten reaktio olisi toki voinut olla paljon voimakkaampi, jos olisin syönyt enemmän. Vaippa-alue alkoi punoittaa myös. Olenkin nyt ollut jo n.8kk ilman kananmunaa ja loppupeleissä se on aika helppo jättää pois. Nyt kun Hugo syö kiinteitä niin alan ottaa jossain vaiheessa kananmunaa takaisin.
VastaaPoistaÄlä kuitenkaan syyllistä itseäsi.♥ Tiedän ettei se ole helppoa, sillä meillä Iida huusi aikanaan reilut 4kk ja minulle hoettiin vain "se on koliikkia". Oireet oli kuitenkin samanlaiset kuin Hugolla, jolla se todettiin lopulta refluksisksi. :/ Poden tuosta edelleen niin huonoa omaatuntoa, että en silloin 10v sitten edes miettinyt itkujen, pulauttelujen ja selkä kaarella huutamisen johtuvan muusta.
Refluksi kävi mullakin mielessä nyt Papun kohdalla, mutta hän ei oikeastaan puklaile. Toi teidänkin tilanne on kuulostanut kyllä tosi ikävältä, ja onneksi Hugolla on nyt jo helpompaa <3
PoistaMä tässä just mietin, että miten tehdään munaton lihapullataikina, että ne pullat saa pysymään kasassa. Mun taikinassa kun on yleensä ollut korppujauhoja ja munaa. Onneksi tämä varmasti helpottui, mutta nyt on vielä vähän soveltamista :)
Yritän, mutta se itsensä syyllistäminen taitaa olla sellainen vanhemman taakka :D
Mä olen ostanut nauta-sika jauhelihaa ja heitänyt sekaan vaan sipulikeittopussin ja pyöritellyt pulliksi. Hyvin on pysynyt kasassa. Joskus laitan hieman kermaviiliä massaan, mutta harvemmin enää sitäkään. :)
PoistaSipulikeitot mullakin tuolla odottaa. Se oli siis hyvä ostos :)
PoistaJauhelihapihvit onnistuu mainiosti pelkästä jauhelihasta (suolaa lisään). Hyvin pysyy kasassa ilman mitään lisäaineita.
PoistaMulla on ollut vähän sellainen kokemus, että pelkät lihapihvit tuppaavat murentua. Onkohan syy lihassa, vai eiköhän taikina ollut tarpeeksi tiivistä?
PoistaVasta kysyin neuvolassa voiko joku syömäni aiheuttaa vauvalle vatsakipuja (siis muuten kuin ilmavaivoja) Enää ei kuulema uskota imetyvän allergeeneja, eikä ruokavaliota saa siksi karsia!
VastaaPoistaHänestä syy on vain lapsen nielemä ilma ja suoliston kehittymättömyys.
Kananmuna pitää silti itsekin testata, koska jokin aiheuttaa meilläkin itkua.
Ai onpa kummallisesti sanottu :O Meillä neuvolassa heti myönnyttiin siihen, että kananmunasta se syy saattaa johtua, ja että kannattaa olla ilman hetken aikaa. Täytyy selvitellä tätä asiaa!
Poista