Tiistaiaamu valkeni meidän perheessä kuin mikä tahansa muukin aamu. Pihvi heräsi seitsemältä ja avokkini hoiti hänet pesujen kautta aamupalapöytään. Avokki lähti töihin ja me jäimme lasten kanssa kotiin heräilemään kaikessa rauhassa. Eräästä keskustelusta innostuneena päätin pyöräyttää itselleni aamupalaksi omeletin, sillä enpä ollut syönyt kananmunaa aikoihin. Sen jälkeen imetin Papun ensimmäisille päiväunille. Tyttö nukkuikin oikein hyvin ja heräsi vasta melkein viiden tunnin päästä. Aivan kamalaan huutoon.

Ensimmäinen oletukseni oli, että lapsiparka on vain nälkäinen nukuttuaan niin kovin pitkän pätkän putkeen. Tarjosin rintaa, joka yleensä on apu kaikenlaiseen itkuun, niin nälkä-, väsymys- ja tylsyysitkuihin. Iltojemme ilo, koliikki-itku, oli sekin saatu tyynnytettyä hetkiseksi rinnalla. Mutta tällä kertaa ei rinta kelvannut. Papu huusi kovaa ja korkealta, naama punaisena ja kyyneleet valuen. Otin tytön syliini ja lähdin hytkyttämään pitkin asuntoa sekä pomppimaan jumppapallolla ja näin sain onneksi rauhoitettua hänet. Hetken hän näytti vaipuvan uudelleen uneen, mutta havahtui ja alkoi jutella iloiseen sävyyn. Ajattelin tilanteen olevan jo ohi ja siirryin istumaan sohvalle Papun kanssa. Leikimme ja lauloimme, mutta sitten naama vääntyi taas mitä kamalimpaan irvistykseen, jota seurasi taas kova huuto.

Kipuilua jatkui alkuiltaan. Jossain vaiheessa tyttö oli ollut niin pitkään tyytyväisenä jumppapallon päällä, että päätimme kokeilla uudelleen sohvalla istuskelua. Mietimme avokin kanssa mistä itkuisuus saattoi johtua, kunnes minulla välähti; se kananmuna! Olin itsekin ollut lapsena allerginen muunmuassa kananmunalle ja allergiat voivat aivan hyvin periytyä. Podin huonoa omaatuntoa kananmunan syömisestä ja mietimme, että jos aamupalastani vielä seuraavana päivänä olisi oireita, soittaisin neuvolaan.

Ja olihan siitä. Kipuilut alkoivat uudestaan muutaman tunnin tauon jälkeen, emmekä saaneet Papua nukkumaan. Ruoasta kieltäytyminen jatkui eikä rinta siis ollut nukutusvaihtoehto. Jumppapallolla hän kyllä suostui olemaan, mutta siinä hän vain torkahteli hetkeksi. Sovimme yöksi hytkytysvuorot ja vasta puoli viideltä tyttö lopulta sammui maitobaarin kautta sänkyyn. Aamulla herätys oli meille vanhemmille normaaliin tapaan seitsemältä. Ei mitkään kovin hyvät yöunet.

Heti kahdeksalta soitin neuvolaan, josta sain vahvistusta omille epäilyilleni. Kyseessä todennäköisesti oli reaktio kananmunalle. Sain kehotuksen vältellä kananmunaa kuukauden ja sitten altistaa pienellä määrällä uudestaan. Kipuun ja itkuisuuteen en saanut oikein muuta kantaa kuin että maito uusiutuu koko ajan ja kananmuna kyllä poistuu sieltä aikanaan. Tarpeen tullen voisimme myös käydä lääkärissä. Ja koska päivä osoittautui aivan yhtä sydäntäsärkeväksi, vähäuniseksi ja -ruokaiseksi kuin edellisilta, päätimme käydä näyttämässä Papua lääkärille.

Lääkäri totesi Papun kehossa punoitusta ja pieniä näppyjä, lähinnä suun ympäristössä, mutta myös vatsan seudulla ja selässä. Lääkäri kurkisti korvat ja suun, mutta ne olivat siistit. Saimme lähetteen laboratorioon, jossa otettiin verenkuva, crp sekä kananmuna- ja maitoallergiatestit. Verenkuva ja tulehdusarvot olivat ihan normaalit, joten nyt vain odottelemme ensiviikolla tulevia allergiatuloksia ja toivomme, että tytön vereen olisi ehtinyt muodostunut vasta-aineita, jotta verikoekidutuksesta olisi ollut edes jotain hyötyä ja saisimme mustaa valkoisella. Lääkäri kuitenkin kehotti minua välttämään jatkossa kananmunaa ja tulosten tultua myös mahdollisesti maitoa, vaikka nykysuositusten mukaan olisikin järkevämpää altistaa. Papun allerginen reaktio oli kuitenkin sitä luokkaa, ettei häntä kannattaisi ihan huvin vuoksi kiusata. Altistusta ja siedätystä voitaisiin kokeilla sitten myöhemmin.

Summa summarum, pari viimeistä päivää ovat olleet aika kamalia. Tyttö on paranemaan päin, mutta kipupikkejä tulee edelleen muutaman tunnin välein. Inhottaa imettää, koska maitoni on tällä hetkellä myrkkyä Papulle, mutta elinehtohan se on. Minua mietityttää sekä Papun mutta myös Pihvin koliikiksi leimatut oireet. Entäpä jos molempien itkuisuuteen olisi löytynyt syy yksiselitteisesti minun ruokavaliostani? Ahdistaa ajatella, että olen hyvin mahdollisesti kiduttanut lapsiani, ja kummankin elämän alku olisi ollut paljon helpompi jos olisin vältellyt joitain ruoka-aineita. Lisäksi minua mietityttää allergioiden haastavuus, munaa tai maitoa kun on melkein kaikessa.

Voi kunpa Papun olo paranisi pian!