Meidän häihin on aikaa reilut 800 päivää. En laskenut itse, vaan kunnon bridezillan tapaan kaivoin netistä päivälaskurin aamukampaa varten. Aamukamman, jota aloitan laskemaan tänään. Tiedän sekunnilleen kuinka kauan urkujen ensisoittoon menee. Se ei suinkaan ole ensimmäinen asia jonka häiden eteen teen. Ehei! Enkä edes aio esittää normaalia, vaan kerron hulluuteni suurimmat saavutukset ihan suoraan.
Ensimmäisenä varasimme hääpaikan. Samalla tuli lyötyä lukkoon the päivä. Sen kaiverrutin rakkauslukkoon avokille lahjaksi, ja se lukko koristaakin nyt erästä kotikaupunkimme siltaa. Ainakin siihen asti kunnes toinen käy sen voimapihdeillä katkaisemassa. 


Mutta tämähän ei riittänyt minulle. Nimittäin samana viikonloppuna kävin ystäväni kanssa Fashion Stock Sales -tapahtumassa kurkkimassa Minna Hepburnin upeita häämekkoja, ja koska löysin mielettömän ihanan sellaisen todella halpaan hintaan (nyt puhutaan KYMPEISTÄ), oli minun myös pakko ostaa se. Olen siis löytänyt ja hankkinut täydellisen hääpuvun, jota nyt joudun piilottelemaan avokiltani seuraavan kahden vuoden ajan vaatehuoneen pimeimmässä nurkassa. Hän kyllä tietää sen olemassaolosta, joten se ei ole se ongelma. Olen kuitenkin ymmärtänyt ettei sulhanen saisi nähdä pukua ennen h-hetkeä, tai tiedossa on huonoa onnea. On vaan erittäin vaikeaa piilotella mekkoa, koska minun tekisi mieli pukeutua siihen joka päivä. Olenkin ottanut tavakseni käydä hiplailemassa sitä aina sopivan paikan tullen. Normimeininki.

Hullutukseni piti toistaiseksi loppua mekkoon, mutta sitten hääbudjettia laskeskellessamme tajusimme ettei meillä ole hajuakaan mitä tietyt asiat maksavat. Niinpä päätin lähettää tarjouspyynnöt niin bussifirmoille, bändille kuin muutamalle pitopalveluyrityksellekin. Tarjoiluihin olimme kylläkin kuulemamme perusteella varanneet jo "noin" -määrän rahaa per henki, mutta halusin varmistaa olevamme asiasta oikeasti kartalla. Niitä vastauksia vielä odotellaan. Bussifirmoista olemme saaneet tarjouksia, joista yksi oli tähtitieteellinen. Kun puhutaan yli tuhannen euron erosta muihin tarjouksiin, emme voineet muuta kuin hihitellä partoihimme. Haluamamme bändi oli oikein sopuhintainen, eikä bookkauksia hoitava kitaristi tuntunut pitävän minua kovinkaan mielenvikaisena, joten heidät varattiin esiintymään häihimme niillä puheilla. 

Tässä on muuten viime vuoden lopussa vietetyistä häistä nappaamani morsiuskimppu. Syytän täysin tätä kukkapuskaa kaikesta.

Kaasot olen miettinyt jo valmiiksi, mutten ole vielä ehtinyt pyytää. Haluaisin pyytää jollain suurella eleellä, mutta mikä se ele olisi, se on vielä vähän auki. Heitä tulee olemaan kolme, olettaen että mun tyypit lähtee suunnittelemaa häitä tällaisen hätähousun kanssa. Olen myös hamstrannut joitain askartelutarvikkeita kuten pitsiä ja alkanut keräillä lasisia säilykepurkkeja kukka-asetelmia varten. Kutsukorttien ja pöytäasetelmien ulkonäköä on pohdittu ja se Pinterest laulaa edelleen. Kirkkoa ei sentään ole varattu ja esteettömyystodistuksetkin ovat vielä hakematta (tosin ehkä vaan siksi kun näitä asioita ei vielä voi tehdä), mutta jos nyt sattuisi käymään niin ettemme kirkkoa haluamallemme päivälle saa, niin juhlapaikastamme saa myös varmasti oikein kivan vihkipaikan.

Alkuvuodesta olin aivan pyörällä päästäni ja ihmettelin miten ikinä tulen saamaan häät kasaan. Nyt olen kyllä painanut jo sata lasissa. Suuret raamit alkavat olla kasassa. Mutta nyt on tosi tyhjä olo. Mitä pitäisi seuraavaksi tehdä? Relata?