Kun pariviikkoa sitten saimme lääkäriltä vahvistuksen kananmuna-allergiaepäilyilleni, huokaisin helpotuksesta. Papu alkaisi vihdoin voimaan paremmin. En toki odottanut mitään ihmeitä, sillä ruoka-aineita voi erittyä maidosta vielä parin viikon päästä. Mutta pikkuhiljaa, ajattelin. Viikon jälkeen kuitenkin totesin, ettei kananmunattomuus ja maidottomuus ole tainnut täysin helpottaa oloa. Vaikkei tyttö enää tietenkään huutanut täyttä kurkkua, oltiin kuitenkin palattu entiseen. Siitä olo ei ollut helpottanut yhtään. Viime sunnuntain ja maanantain välisen aamuyön leikinkin googletohtorilla, ja törmäsin Refluksilapset ry:n sivuihin ja siellä refluksin oireisiin. Kaikki täsmäsi, niin Papun osalta kuin Pihvinkin vauva-aikaa taakse katsoen. Ajattelin ottavani asian puheeksi seuraavalla neuvolakäynnillä, joka olisi siis nyt tulevana maanantaina.

Alkuyö meni enemmän ja vähemmän valvoessa, ja kun aamu valkeni, ei sekään vaikuttanut kovin lupaavalta. Sitten Papu kuitenkin rauhoittui, joten rohkaistuin lähtemään lasten kanssa kolmistaan neuvolalle imetystukiryhmään. Vaan sinne saavuttuamme itkuisuus alkoi taas. Yritin siinä yhdessä imetystukiäidin kanssa ihmetellä Papun imetysotetta ja suihkutissejäni, mutta siitä ei tullut mitään, sillä Papu ei rauhoittunut syömään. Yhtäkkiä neuvolaterveydenhoitajamme astui sisään omissa asioissaan, ja ennen kuin ehdin edes asiaa sen enempää ajatella, oksensin jo suustani: "Hei anteeksi, mutta olisiko sulla meille hetki aikaa?". Ja olihan hänellä. Onneksi. Nimittäin samoin tein kun hänen huoneensa ovi perässäni sulkeutui, pillahdin itkuun.

Kerroin kuulumiset meidän kananmunareaktiosta, allergiatesteistä ja parista viime viikosta. Kerroin miten huonoa omaatuntoa poden siitä, etten voi olla läsnä Pihville. Miten paljon isompi ja reippaampi poika Pihvin on oltava silloin, kun minulla on kädet täynnä Papua. Kerroin myös epäilykseni refluksista ja sen miten kovasti toivoisin, että meidän tilanteella olisi jokin nimi. Ja olo helpotti heti. Terkkamme kuunteli ja otti huoleni tosissaan. Hän hoiti meille ajan neuvolan lastenlääkärille akuutisti viime keskiviikolle. Tuntui vihdoin siltä, että meitä hoitaa joku joka tietää keitä me olemme ja mitä meille kuuluu. Siis iso kiitos hänelle siitä! Olen parjannut meidän neuvolaa täälläkin, mutta tämän tilanteen hoidosta se kyllä sai kymppi plussan (vaikka ei yksittäisissä terveydenhoitajissa ole aikaisemminkaan mitään vikaa ollut).

Keskiviikkoaamuna suuntasimme sitten lääkärille. Kerroin miten Papun ensimmäiset elinkuukaudet olivat menneet, koska vaivat olivat alkaneet, millaisia vaivoja hänellä oli ollut, mitä allegiatesteissä kävi. Kerroin myös, että Pihvin vauva-aika oli ollut hyvin samanlainen, ehkä vielä astetta haastavampi. Tavallaan onneksi Papu oli itkuinen, sillä lääkäri näki millaisia päivämme oikeasti ovat. Hän myös oikeasti pääsi näkemään miten kyykyt tyttö sylissä olivat ainoa tapa helpottaa Papun oloa. Pihvi oli myös hermostunut tilanteesta ja jouduinkin jossain vaiheessa lääkärille kertomaan, ettei päivämme sentään ihan niin katastrofaalisia olleet ja että suurimmaksi osaksi Pihvi on kuitenkin reipas poika.
Tytön tutkittuaan lääkäri tuli kanssani samaan lopputulokseen. Refluksi. Silent refluksi. Allergioihin hän suhtautui hieman skeptisesti, mutta koska reaktio kananmunista oli ollut niin voimakas, suositteli hän niiden jättämistä ruokavaliosta toistaiseksi, eikä ainakaan lähtisi lisäämään maitotuotteita entisestään (en ole raskausajan himoja lukuunottamatta juonut maitoa maitona tai syönyt maitotuotteita sellaisenaan aikuisiällä koskaan, vaan lähinnä ruoan seassa). Sen kummempia imetysdiettejä hän ei kuitenkaan suositellut tähän hätään. Refluksin hoitoon saimme maidonsakeuttajaa sekä Gaviscon -nimistä lääkettä.

Sakeuttajan ja refluksilääkkeen kanssa leikkiminen on osoittautunut aika haastavaksi. Ensimmäinen lähinnä siksi koska imetän. Pakkauksen ohjeen mukaan tehtynä sakeuttajasta tulee todella paksua ja Papulla on vaikeuksia niellä sitä. Sain vinkin antaa myös sakeuttaja ruutalla, ja sitä täytyykin kokeilla. Toinen siksi, että se tulisi antaa noin puoli tuntia imetyksen jälkeen. Ja vauva usein nukahtaa rinnalle. Hyvin lähellä on käynyt myös ajatus imetyksen lopettamisesta. Jos korvikesuo näiden allergiaepäilyiden ja refluksidiagnoosin kanssa ei olisi lähes yhtä loputon, olisinkin varmaan jo marssinut tuttelihyllylle. Lisäksi mitä enemmän luen refluksista, sitä tuskaisempi olo minulla on. Nimittäin monet ruoka-aineet vaikuttavat refluksiin myös ämmän kautta. Maitoni on siis ehkä myrkympää kuin mitä luulin.

Juteltua muiden refluksilasten äitien kanssa olen tullut siihen tulokseen, että taidan kuitenkin kokeilla jonkinlaista imetysdiettiä. Muna ja maito ovat itsestäänselvyyksiä, mutta tämän päivän perusteella haluaisin poistaa myös kotimaiset viljat, ainakin toistaiseksi. Nimittäin eilen syödyt kauraviipaleet todennäköisesti kostautuivat tänään kovana levottomuutena ja itkuisuutena. En niinkään epäile kauraa vaan vehnäjauhoja, joille itsekin olen lapsena ollut allerginen ja joita nyt vaan ikävä kyllä löytyy lähes jokaisesta leipähyllyn pussista.
Haluaisin vetää hetken todella tiukkaa linjaa. Ihan vaan jotta Papun olo helpottuisi. Kokeilla kaiketonta. Mielummin tekisin niin, että palauttaisin asioita ruokavaliooni ja kokeilisin mikä refluksia aiheuttaa. Ymmärrän kyllä miksi sitä ei suositella. Lisäksi olen jo hieman ahdistunut ainesosaluetteloiden syynäämisestä, viljoilla ja maidolla kun on monen monta nimeä. Maidon osasia saattaa löytyä jopa ihovoiteiden INCI-listoista. Toisaalta satuin lukemaan aiheeseen liittyen myös Karkkipurkki -blogia, ja ilmeisesti viljaton dietti saattaisi tehdä ihan hyvää itsellekin.

Oikeastaan tällä hetkellä tekisi mieli vaan lakata syömästä kokonaan. Onko kohtalontovereita?