Tänään tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun ihan potentiaalisesta ihmisasumuksesta tehtiin kaupat. Silloin oli ajatuksena tehdä valmiista kodista niin sanottuja ennen ja jälkeen -postauksia. Lastenhuoneesta sellaisen jo teinkin, mutta muu koti on jäänyt odottamaan. Lähinnä siksi, koska mistään ei tunnu tulevan valmista.

Laatikot on purettu ja koti on sinällään järjestyksessä ja asuinkelpoinen. Seinät ovat saaneet paljon hieman pakkelia ja muutamia maalikerroksia. Koti näyttää jo kodilta ja on todella lähelle sitä mitä oma sisustussilmäni sen toivoisi olevan. Mutta jotkut asiat vielä etsivät paikkaansa ja jotain puuttuu. Ne pienet yksityiskohdat, jotka tekevät sisustuksesta täydellisen, ainakin omaan silmään. Esimerkiksi lastenhuonepostaus on jäänyt harmittamaan minua jälkikäteen, koska siinä esitellään metritolkulla valkoista seinää. Nyt seinää koristaa muutama Pupu Tupuna -taulu, mutta tauluja saisi silti olla vielä lisää. Huone on keskeneräinen, vaikkei ehkä niin keskeneräinen kuin kodin muut huoneet.

Tosisisustajat tietenkin sanovat, ettei sisustus ole koskaan valmis. Se muuttuu maun kanssa ja ajan kuluessa. Minä allekirjoitan tämän myös. En odotakaan tilannetta, että kotimme jäisi jotenkin muuttumattomaksi, vaan tilannetta jossa silmä lepäisi huoneiden yksityiskohdissa. Sisustuslehtien kuvien kaltaiselta meidän koti tulee tuskin koskaan näyttämään, mutta olisi ihanaa jos voisin sanoa sen olevan kaunis. Tai edes riittävän kaunis. Ymmärrätkö yhtään mitä ajan takaa? Myös Marie Kondon opit ovat vielä ottamatta haltuun, ja esimerkiksi kirjahylly kaipaa kipeää järjestystä. Mutta ehkä niihin huonekohtaisiin postauksiin vielä päästään.

Koska kaipaan kotimme yleisilmettä kaunistamaan nimenomaan niitä yksityiskohtia, ajattelinkin kertoa sisustusnälkääni tyydyttäneistä aleostoksista. Tosin tämän päiväisten uutisten johdosta ei ehkä tarvitse enää miettiä miksi kaikki tämä oli alennuksessa. Anttiloissa on ollut aina kivaa sisustustavaraa, enkä oikein tiedä mistä tulevaisuudessa vastaavia etsiä. Tietenkin se on yli tuhannen työntekijän mielestä varmaan aika toisarvoinen seikka, ja olen pahoillaan erityisesti heidän takiaan.


Olohuoneen sohva on kaivannut sohvatyynyjä jo pitkään. Haluaisin niitä PALJON, siis sohvan lähes täyteen. Joululahjaksi saatujen kumppaniksi tarttui kaksi metallinvärisillä yksityiskohdilla koristeltua tyynyä, joita olin katsellut jo aiemmin "sillä silmällä". Aikaisemmin ne olivat kuitenkin jääneet kauppaan, koska niiden hohde on enemmän kultainen, kun taas kotiimme valittu metalli on kupari. Mutta koska tyynyjen pohjaväri on sama kuin tehosteseinämme, sopivat tyynyt olohuoneeseen kuin nakutettu. Eikä tyynyjä ollut hinnalla pilattu, 15 euroa kappale.

Mukaan tarttui myös kolme lasista pulloa ja ruskeaan taittuva liila kulho. Näitä ihailin viikko sitten ystäväni kotona, ja koska ne maksoivat yhteensä hurjat seitsemän euroa, ostin nekin kotiamme ilahduttamaan. Pullot päätyivät keittiön pöydälle, joten ne eivät sinänsä ole osa olohuoneen sisustusta. Kulhon taas laitoin olohuoneen pöydälle. Sen funktio on vielä hieman epäselvä, mutta toisaalta se on kaunis ihan sellaisenaan. Joku voisi tietenkin kyseenalaistaa ostokset, kun tarkoituksena on kuitenkin konmarittaa. Mutta vastavuoroisesti raahasin kasan kippoja ja kuppeja kirpputorille. Ne eivät tuottaneet enää iloa, mutta nämä sen sijaan tuottavat.


Marimekon Siirtolapuutarha -sarjan astiat ovat kutkutelleet jo pitkään, ja kävinkin samalla reissulla Marimekon liikkeessä niitä ihailemassa. Aloitin yli kymmenen vuotta sitten keräämään Kultakeramiikan Taru -sarjaa (heh, onpa omaperäistä), mutta sen valmistus lopetettiin ennen kuin ehdin kerätä sarjan valmiiksi. Meillä on epämääräinen määrä lautasia ja ainakin kolmea eri kokoa kahvikuppeja, mikä ärsyttää meitä molempia. Siirtolapuutarha miellyttää molempia ja on ainakin tällä hetkellä jatkuvassa tuotannossa, joten haalimme seuraavaksi sitä, samalla monista eripariastioista luopuen. Tarut saavat ainakin toistaiseksi jäädä, sillä niille on kertynyt hieman tunnearvoa. Niiden rinnalla on nyt kuitenkin kaksi uutta ja ihanaa Oiva-lautasta.

Kotiin lähtiessäni huomasin erään kukkakaupan vitriinissä lempikukkiani pioneita ja harsokukkaa. Minun unelmissani kotona olisi aina tuoreita leikkokukkia. Niinpä sisustusfiiliksissä pyysin vielä pientä ja ei-niin-laitettua kimppua olohuonetta koristamaan. Ja kyllä ne vaan näyttävät ihanilta!


Nyt olen täällä vaan fiilistellyt uusia hankintoja ja varsinkin edullisia löytöjä. Pala palalta olkkari alkaa näyttää siltä miten vuosi sitten ajattelin sen laittavani. Ja löysin itsestäni sen pienen sisutusintoilijan, joka aina epäsäännöllisen tasaisesti nostaa päätään.

Kohtalontovereita?