Viime viikonlopun häistä inspiroituneena sormeni ovat syyhynneet hääsuunnitelmien pariin. Olen pommittanut kaasojani wappiviesteillä, liittynyt Facebookin hääkirppiksille ja kolunnut yökaudet useita hääblogeja ja Pinterestiä inspiraatiota etsien. Olen myös kauhistunut. Enpä tosiaan tajunnut miten paljon hääkoristeisiin voisi kuluttaa rahaa.



Paljon tehdään ihan diy-meiningillä ja kierrätystavarasta, koska a) olen tällainen askarteluihminen, olenhan tehnyt sitä työkseni, b) se on ekologista ja c) niin saa hyvännäköistä edullisesti. Esimerkiksi pöytien kukka-asetelmia varten olen alkanut säästää isoja lasisia purkkeja, kuten kurkku- tai pastakastikepurkkeja. Pöytänumeroita ja paikkakortteja varten pyysin ystäviäni keräämään muutaman sata viinipullonkorkkia. Niistä suurimman osan sain kasaan ihan kymmenessä minuutissa. Lopposuuystäväni väittivät, että ovat aikoneet askarrella korkeista itse, mutta minä hieman kiusallani kyseenalaistin.
Apuna minulla on onneksi kolme ihanaa ja vähintäänkin yhtä näppäräsormista kaasoa, joille täten lupaan tarjota askarteluntäytteisen viikonlopun vaikkapa jossain mökillä. Silloin voidaan huolehtia, että saadaan kasaan viimeisetkin tarvittavat viinipullonkorkit (täytyyhän jonkun koemaistaa muutamat eri viinit hääjuhlaa varten). 



Kuten viime postauksessa mainitsin, olemme viettäneet tätä viikkoa sukuni mökillä minun mummolassani. Yöt nukumme yläkerrassa vintillä, ja eilen aamulla alas aamupalalle mennessä näin silmäkulmallani jotain mielenkiintoista; ihka-aidon maitotonkan. Kyselin mummoltani tonkan alkuperää, ja tänään lähdin kaivelemaan vinttiä tarkemmin. Tonkka osoittautui oikeaksi aarteeksi. Se on oikeasti vanha ja ottanut osumaa juuri sopivasti. Lisäksi löysin kymmenkunta jättimäistä lasipurkkia ja vanhan näköisen matkalaukun, jolle minulla ei vielä ole käyttötarkoitusta, mutta jolle varmasti sellaisen keksin. Yritin ottaa aarteista valokuvia, lähinnä että muistan niiden olemassaolon, mutta hieman huonolla menestyksellä - vintillä on hyvin pienet ikkunat, eikä jokaisessa huoneessa ole lamppuja.
Tavarat asetin hävityskieltoon ja kerroin, että niille saattaisi olla käyttöä muutaman vuoden päästä. Täytynee vielä kasata ne yhteen läjään ennen lähtöä, jotta ne löytyy helposti häiden lähestyessä. 

Kannatti siis penkoa vintin huoneet. Enpä oikeasti tajunnutkaan, että jopa meidän mummola on tällainen aarreaitta! 

Pienet kumisaappaat eivät varsinaisesti liity hääsuunnitelmiin, mutta musta ne oli todella sympaattiset

Ps. Tänään varasin myös hääkuvaajan. Enkä ollut yhtään liian ajoissa, sillä kaksi häitämme seuraavaa lauantaita oli jo mennyt. Haluaisin sanoa, että päädyimme häneen ihan vaan koska hänellä on niin hieno sukunimi, mutta kyllä "meidän tyyppi" on vaan myös ihan mahdottoman taitava!