Ajeltiin maanantaiaamuna minun mummolaan. Mökille keskelle peltoja ja metsää Pielavedelle. Odotin yhteistä lomaa pitkään, sillä onhan se meidän viimeinen yhteinen, vain Luoja tietää kuinka pitkään aikaan. Sääennusteet eivät halua helliä viimeisiä kiireettömiä hetkiämme, mutta siitä huolimatta pakkasin mukaan uimapuvut koko porukalle. Tänään uimaan ei päästä, sillä ulkona on vain 15 astetta lämmintä ja todella harmaata. Ja ikävä kyllä kylmän ilman seassa tuoksuu syksy. Kaipaankin niitä elokuisia lämpimiä ja pimeneviä kesäiltoja. Huhuu! Missä luuraatte?




Mietimme taas tulevaa. Kävimme eilen kävelyllä kylän kapeilla hiekkateillä ja puhuimme opinnoistani, Pihvin päiväkodista, häistä ja omakotitalohaaveista. Toiveenani on valmistua niin nopeasti kuin vain mahdollista, jotta pääsisin vielä joskus "oikeisiin töihin". Se onneksi vaikuttaa ainakin tällä hetkellä mahdolliselta ja minun tuskin tarvitsee tehdä töitä opintojen ohella. Saan keskittyä perheeseen ja lukemiseen, joten lapsilla on siis äiti iltaisin ja viikonloppuisin. Se tarkoittaa ylähuulta leivän päälle ja kaurapuuroa lautaselle, mutta lopulta sekin palkitaan. Paljon jää vielä spekuloinnin varaan, ja kaikki selkenee vasta koulun aloituksen jälkeen.

Pihvin päiväkotitaipale alkaa ensi maanantaina. Hoidontarpeemme alkaa vasta 29.8., mutta koska päiväkodinjohtajan lähettämässä hoitosopimuksessa nyt lukee 15.8., on se kiveen kirjoitettu eikä niitä periaatepäätöksen mukaan enää Vantaalla kuulemma sen jälkeen muutella. Tämä on meistä aika absurdia, varsinkin kaupungilta joka on rajannut subjektiivista päivähoito-oikeutta, mutta istutaan me muut vuorotellen kotona loppuloma ja viedään sitten lapsi päiväkotiin. Toki taaperomme päiväkotielämä alkaa lempeästi hoitopaikkaan tutustumisella yhdessä meidän kanssa ja siihen voimmekin käyttää ensimmäisen viikon, eikä me Pihviä ihan tosi sinne toiseksi viikoksi viedä tyhjänpanttina, mutta tuntuu vaan niin totaalisen typerältä maksaa kahdesta viikosta joita me ei ihan oikeasti tarvita. Olen kyllä laittanut asiasta eteenpäin palautetta, mutta katsotaan nyt mitä tapahtuu.





Olimme viime lauantaina häissä, jotka järjestettiin samassa paikassa kuin missä meidän häät tulevat olemaan. Oli hassua ajatella, että aika tarkalleen kahden vuoden kuluttua me seisottaisiin siellä vastanaineina. Päivä oli ihana, morsian kaunis ja sulhanen komea. Häät olivat todella onnistuneet ja toivon että meidän päivä tulee olemaan edes puoliksi yhtä hieno.
Minun ja lasten osalta juhla päättyi puoli kuuden aikaan, kun päiväunensa skipannut Pihvi alkoi vaikuttaa hieman ylienergiseltä. Se vähän harmitti, sillä missasin häätanssin ja kakun. Herkkupeppuna tämä oli henkisesti tosi kova pala, mutta onneksi morsiuspari pisti karkkibuffetin jämät bestmanin virkaa toimittaneen avokin matkaan.
Oli hauska huomata miten samanlaisia ajatuksia heillä oli ollut juhlan suhteen. Pinterestlempparini pitsi ja juuttikangas näkyivät myös näissä häissä, kuten myös harsokukka. Heidän iltapalansa oli kuulemani mukaan hyvin samantyylinen minkä meidän pitopalvelulta alkukesästä varasin, ja häätanssina oli yksi meidän lemppareista. En ole pitänyt suunnitelmiamme uniikkeina, mutta kyllähän tämä vähän huvittaa. On tässä onneksi vielä muutama ässä hihassa, ja ehkäpä mieli ehtii reilun 700 päivän aikana muuttua. En aio vielä ottaa stressiä, pääasia että päivästä tulee meidän näköisemme.




Kävelyretken aikana käänsimme katseen myös vielä kauemmaksi tulevaan ja aloimme haaveilla omakotitalosta. Tunnustan, että olen säännöllisen epäsäännöllisesti selaillut Etuoven sivuja ja ihmetellyt kotikaupunkimme talotarjontaa, vaikka tämän asuntoprojektin jälkeen vannoin etten muuta enää ikinä minnekään. Silti takaraivossa kolkuttelee toive omasta pienestä talosta ja isosta pihasta.





Jutellessamme tajusin, että tavallaan nämä kaikki on eräänlaisia rajapyykkejä joita odottaa. Ja jokainen on omanlaisensa projekti. Vaikka siis yksi aikakausi päättyy ja kaikki tuntuu jotenkin lopulliselta, ei tämä ole minkään loppu. Tämä on uudenlaisen elämän alku. Onneksi olemme tässä kaikki yhdessä.

Nyt ulkona paistaa aurinko ja meillä on vielä hetkiä jäljellä. Siis ulos niistä nauttimaan! <3