Tämä viikko on ollut minun viimeinen lomaviikkoni, eikä se kyllä ainakaan ole mennyt makoillen ja lepäillen. Maanantai alkoi sillä, että Pihvi kävi kaksivuotisneuvolassa ja Papu puolivuotisneuvolassa. Pihvi on reilu 90 senttinen ja 14 kiloinen "Reipas ja iloinen poika! Hauska! Autoista pitää. Kehitys ikätasoa. Sanoja tulee paljon, myös pieniä lauseita. Palapeliä tekee hienosti. Uhmaa ajoittain. Hyvin tasaiseti kasvaa". Papu taasen on hieman yli 67 senttiä ja roimat rapiat päälle kahdeksan kiloa. "Iloinen tyttö. Hieman vierastaa. Kehitys ikätasoa. Liikkuu lattialla, jäntevä/napakka, varaa jaloille. Hyvin kasvaa. Rintamaitoa saa. Kiinteiden aloitus seuraavaksi. Iho siisti."

Neuvolan jälkeen suuntasin lasten kanssa tutustumaan Pihvin tulevaan päiväkotiin. Päiväkoti vaikuttaa oikein mukavalta paikalta ja Pihvi tulee viihtymään siellä varmasti. Kuten aiemmin mainitsinkin, on päiväkoti pieni, vain kahden ryhmän kokoinen, ja siitä minulla on erityisen hyvä fiilis. Yhteinen sävel löytyi parin pojan kanssa heti, kun pikkumiehet alkoivat nauraa tyhjälle ja ihastelivat kovaan ääneen ikkunasta näkyvää päältäajettavaa ruohonleikkuria.

Papu kuitenkin sai päiväkotivierailuista jonkin pöpön ja raukka muuttui tosi räkäiseksi ja yskäiseksi. Torstain ja perjantain välinen yö meni meillä valvoessa, kun yskä piti hereillä ja sitten vähän itketti. Ruoka ei oikein maistunut, kun nenä oli kovin tukkoinen, ja sekin vähä mitä mahaan meni, tuli melkein varmasti yskän mukana ylös. Perjantaina puoliltapäivin alkoi hengitys rohista pahasti ja se näytti todella vaivalloiselta. Veimme Pihvin mummulaan hoitoon ja suuntasimme terveyskeskukseen hakemaan apua. Papu pääsi nopeasti lääkäriin ja sai Ventolineä hengitystä helpottamaan. Lääkäri kuitenkin laittoi meidät vielä Jorviin lasten päivystykseen, ja siellä Papua tarkkailtiin noin kuuden tunnin ajan. Hän sai lisää hengitystä helpottavia lääkkeitä sekä kipulääkettä, ja samalla otettiin verikokeita. Tulehdusarvot olivat vähän koholla ja tyttö oli hieman kuivunut - ja ihmekös tuo, kun maitoa ei ollut juurikaan vuorokauden aikana mennyt. Syöttöpunnituksesta saatiin kuitenkin ihan kohtuullinen tulos tilanne huomioon ottaen, joten loppujen lopuksi pääsimme Ventolinereseptin ja parempivointisen tytön kanssa kotiin.


Mutta kyllä tilanne säikäytti. Rintakehän liikettä sekä sydän- ja happikäyriä oli pakko kytätä koko ajan. Tilannetta tuli ehkä jopa hieman liioiteltua itselleen, ja pakkasin mukaan tykötarpeita osastolla yöpymistä varten. Tosin sitäkin mahdollisuutta meille tarjottiin, mutta päädyimme tulemaan kotiin pitkän päivän jälkeen. Näin pienen sairastaessa tulee jotenkin niin avuton olo, kun toista ei voi oikein kotiapteekkia enempää auttaa. Voi pitää lähellä ja helliä, mutta ei auttaa ymmärtämään mistä on kyse.

Nyt Papu voi jo paljon paremmin, ja tilannetta voi oikeastaan verrata ihan tavalliseen flunssaan. Tyttö jaksaa makoilla lattialla ja on kiinnostunut leluistaan. Ämmä maistuu entiseen tapaan, ja tänään päästäänkin virallisen kuusikuispäivän kunniaksi lopettelemaan täysimetystä ja maistelemaan ensimmäisiä kiinteitä ruokia.

Ei tällaista enää tänä syksynä, kiitos vaan!