Pihvi aloitti päiväkodissa virallisesti 29. elokuuta. Tai oikeastaan virallisesti hän aloitti siellä 15. elokuuta, mutta koska savu hieman nousee korviin ajatuksesta vieläkin, niin ei siitä sen enempää. Mutta käytännössä meidän minimies on ollut hoidossa nyt kaksi raastavan haastavaa ja ikäväntäytteistä viikkoa.



Haastavaa päiväkodin aloitus on ollut lähinnä meille vanhemmille. Pihvi on löytänyt paikkansa ja viihtyy päiväkodissa. Päiväkotiuransa aikana hän ei kovin monia itkuja ole tirauttanut. Nekin vähät loppuvat yhtä nopeasti kuin alkavatkin. Muuten hän nauttii leikkimisestä, lauluhetkistä ja kavereista. Ja toistaiseksi olen melkein jokaisena päivänä reissuvihkosta saanut lukea miten poika on syönyt kolme(!!!) annosta puuroa, leivän ja vielä maitoa päälle. Mihin mahaan, kysynpähän vaan!

"Pihvin ensimmäinen hoitopäivä :) 
Hienosti on päivä mennyt. Pihvi on ollut reipas koko päivän, kuin olisi ollut hoidossa pidempäänkin. Ei ole itkeskellyt ollenkaan.
Pihvi söi aamupalalla 3 annosta puuroa + leivän ja maitoa. Päivällä ei enää ihan niin kova nälkä ollut, mutta söi jonkin verran perunaa, kalamureketta ja salaattia. Välipalalla mustikkapuuro maistui hyvin (halusi lisää kaksi kertaa). Söi myös leipää.
Pihvi on viihtynyt autoleikeissä muiden lasten kanssa, aamupäivällä myös ulkoiltiin n.40min. 
Päiväunille Pihvi nukahti 10min sisällä, lepäili rauhassa sängyssä, istuin vieressä ja pidin kättä selän päällä. Pihvi nukkui n. 1 1/2 h., heräili kun muut lapset alkoivat herätä. 
Hämmästyttävän hyvin on tämä ensimmäinen päivä Pihvillä mennyt päiväkodissa! :) Tyytyväisen oloinen poika." 



Iltapäivällä päiväkodissa meitä odottaa iloinen poika, joka lähtee kotiin yleensä ilman sen suurempia souveja ja kertoo miten päiväkodissa on ollut ruokaa ja kavereita. Isi on töissä, äiti koulussa, Papu mummulla ja Pihvi päiväkodissa. Päiväkodissa voi leikkiä. Ja sellaista se elämä nyt on! Kotona ei kiukuta sen enempää, vaikka kovasti pelkäsin sitäkin. Vapaapäivät sujuvat eikä arki ole siinä suhteessa muuttunut laisinkaan. Päiväkodin aloitus on mennyt ihmeen hyvin. Eräs Pihvin naapuriryhmän hoitajista olikin avokille sanonut, että aina silloin tällöin päiväkotiin tulee lapsia, jotka ovat kuin kala vedessä. Pitäisi kai siis olla ihan vain onnellinen siitä, että pieni murulaiseni ei kaipaa minua päivisin, vaikka tilanne on uudenlainen, hoitoaika todella pitkä ja onpa Pihvi jo kerran haettu viimeisenä.

"Tänään Pihvi kaipaili aamupäivällä välillä isiä ja äitiä. Kertoi että isä on töissä ja äiti koulussa. Itkut meni kuitenkin nopeasti sylissä ohi ja leikki jatkui. 
Pihvillä on nenä vähän vuotanut. Aamupäivällä ulkoilimme lähes 2h päiväkodin pihalla.
Pihvi oli innolla mukana lauluhetkellä ennen lounasta. Pihvi söi hyvin lounaalla (spagettia ja jauhelihakastiketta) ja nukahti nopeasti päiväunille." 



Myös pinnasängystä isojen poikien sänkyyn siirtyminen tapahtui suhteellisen kivuttomasti. Kyllähän Pihvi hyppii pois sängystä, koettelee ja testaa, mutta vielä kertaakaan kesäloman mummolareissujen patjapetiratkaisuja lukuunottamatta nukkumaanmenosta ei ole muodostunut sen isompaa numeroa. Uniyritykset vaihtuvat toisinaan autoleikeiksi, mutta pään tyynyyn laittamisesta ei tarvitse kovinkaan montaa kertaa käydä muistuttamassa. Aamulla sängystä kuuluu vienosti "äiti" tai "isi", jonka jälkeen sitä vielä köllötellään Pihvin sängyssä vierekkäin, silitellen, lauleskellen ja kaikessa rauhassa heräillen. Tosin päiväkotiaamuina pojan joutuu joskus herättämään.


Mun minityyppi! Niin rakas ja reipas!