Meidän jokaisen tuttavapiiriin kuuluu ainakin se yksi perhe, joka elää täysillä ruuhkavuosissa, mutta näyttäytyy silti arjen hallinnan mestarina. Koti, lapset ja parisuhde ovat tiptop, vaikka omille harrastuksille ja kiinnostuksen kohteille jää runsaasti aikaa. Vanhemmat tekevät ensin täyspitkän työpäivän, mutta kotiuunissa porisee siitä huolimatta palapaisti ja pellillä höyryää tuore leipä. Lapset saadaan hoidettua, ravittua ja rakastettua siinä välissä, eikä mistään ole jouduttu tinkimään. No, ainakin minä tiedän tällaisia perheitä. Kateellisena olen katsellut kuinka sujuvasti arki rullaa näissä pullantuoksuisissa kodeissa. Kyllähän meidänkin arki sujuu, mutta täytyy myöntää, että nyt varsinkin opintoihin yhdistettynä on ollut ihan turha toivoa, että ehtisimme vielä leipoa vaikkapa tuoretta leipää joka päivä.

Asia tuli tavalla tai toisella esiin koulussa muutaman opiskelutoverin kanssa. Samassa yhteydessä minulle selvisi miten näissä "superperheissä" arjen läpi luovitaan, sillä sain reseptin maailman helpoimpiin sämpylöihin. Tässä tapauksessa tuoreen leivän salaisuus piilee siinä, että se taikina tehdään ja kohotetaan tänään, mutta että siitä paistetaan vain se osa mikä syödään ja lopputaikinaa voi säilyttää jääkaapissa vaikka viikon! Käytännössä sinulla on siis tuoretta leipää joka päivä todella pienellä vaivalla. Siitä vaan lusikoit pellille ja paistat! Eikä taikinankaan valmistaminen ole kovin aikaa vievää. Sen kuin laitat aineet kulhoon ja lusikalla pyöräytät! Eikös kuulostakin helpolta?

Saamani resepti on kuulemma mukaelma jostain Sikke Sumarin kirjassa julkaistusta reseptistä. Pienellä googlailulla voin melkein väittää alkuperäisen ohjeen olevan tämä. Minulle päätynyttä reseptiä on ehkä hieman pelkistetty niin, että se on helpompi tehdä jokaisen keittiön perusraaka-aineista, tosin tuorehiivan määrä on aika ärsyttävä. Tuorehiivaahan voi myös ostaa useamman kerralla ja pakastaa säilöön, mutta ainakin Siken ohjeen lisäyksen mukaan kotikaappien ehkä hieman yleisempi asukki kuivahiiva käy myös. Itse ripottelin tällä kertaa päälle jauhoja ja siemeniä, mutta olen testierissä paistanut sämpylöitä myös sellaisenaan. Esteettinen valinta, sanoisin. Kuvien sämpylöissä on myös muutettu ruisjauhojen ja vehnäjauhojen suhteita vielä lisää, sillä uusahkerana sämpylänleipojana vehnäjauhot pääsivät kesken kaiken loppumaan.

Sämpylöihin tarvitset:

7,5 dl lämmintä vettä
30 g tuorehiivaa
1 rkl suolaa
3 dl ruisjauhoja (kuvan sämpylöissä 5 dl)
10 dl vehnäjauhoja (kuvan sämpylöissä 8 dl)

Murustele ja liota hiiva lämpimään veteen, ja lisää loput aineet. Sekoita isolla lusikalla kunnolla, mutta älä vaivaa tai vatkaa. Taikina jää aika löysäksi. Peitä liinalla ja anna kohota huoneenlämmössä parin tunnin ajan.

Laita uuni lämpiämään 230 asteeseen. Annostele kohotettua taikinaa uunipellille kahdella isolla lusikalla haluamasi määrä. Älä paista varastoon! Peitä loppu taikina liinalla ja laita jääkaappiin odottamaan seuraavaa paistokertaa. Tässä vaiheessa voit ripotella sämpylöiden päälle vaikka jauhoja, siemeniä tai juustoraastetta. Leikkaa lopuksi pintaan ristikkokuvio esimerkiksi saksilla, ja laita sämpylät sitten uuniin. Paista noin 25 minuuttia ja anna jäähtyä sellaisenaan viiden minuutin ajan.


Sämpylöiden kuori jää kovaksi, mutta sisälmys on ihanan kuohkeaa ja pehmeää. Taikinan joukkoon voisi laittaa siemeniä tuomaan rakennetta, tai vaikka juustoa maun vuoksi. Mietin jopa porkkanaraastetta, mutta sitten ehkä pitäisi hieman lisätä jauhoja (desin-parin verran?), eikä porkkanaraaste ehkä kestä säilyttämistä samalla tavalla. Se pitäisi siis lisätä paistettavaan erään erikseen.

Yhdestä taikinasta tulee noin 15 kappaletta minun numero kutosen nyrkin kokoisia sämpylöitä. Meidän peheessä siitä riittää kolmelle iltapalalle. Ihan vaan testimielessä säilytin yhtä taikinaerää jääkaapissa viikon, ja ihan hyvää tuli! Säilytys ei vaikuttanut taikinaan mielestäni suuntaan tai toiseen. En siis allekirjoita sitä, ettäkö sämpylät olisivat jotenkin parempia jääkaapissa seisotetun taikinan ansiosta. Mutta eivät ne myöskään häviä tuoreesta taikinasta tehdyille.


Tässä siis syy miksi meillä on ollut tuoretta leipää tarjolla päivittäin viimeisen parin viikon ajan. Suosittelen kyllä lämpimästi kokeilemaan, mutta myös varioimaan vaihtelemalla jauhojen suhteita ja maustamalla taikinaa. Vaikka kuka sitä nyt kyllästyisi tuoreeseen vastapaistettuun leipään? Olen myös sataprosenttisen varma siitä, ettei tämä suuri sämpylävale ole ainut laatuaan - joku kikkakolmonen on oltava muihinkin keittiöön liittyviin ihmeisiin. Eikä se suinkaan ole Saarioisten äiti.