Äidit juovat kahvin kylmänä ja syövät jäätelön lämpimänä, käyttävät rahansa lasten talvikenkiin ja kausivaatteisiin, siirtävät lasten harrastusmaksujen vuoksi omaa kampaamoaikaansa kuukausi tolkulla ja muistavat aina varavaatteet, synttärilahjat, mummon nimipäivät, oikeankokoiset luistimet ja niiden teroittamisen sekä noin miljoona muuta metatehtävää. Mutta kuka muistaa äitiä?

Kaksplussan verkostobloggaajat muistuttavat, että äitikin on ansainnut kahvinsa kuumana ja jäätelönsä kylmänä edes joskus. Mikä ilahduttaisi äitiä enemmän kuin toisen äidin antama ymmärrys, olalletaputus ja pieni yllätys? Eihän tässä yksin olla! Marraskuun ajan verkostobloggaajat yllättävät toisiaan pienillä lahjoilla.

Jokainen mukana ollut verkostobloggaaja sai oman "salaisen ystävän", jonka blogiin piti hieman paneutua ja sitten lähettää pieni muistaminen. Minä sain yllätyksen Oliver teki meistä perheen -blogin Liinalta.


Ensinnäkin täytyy todeta, että Liina oli pakannut lahjansa hyvin. Saksista huolimatta sain taistella useamman minuutin pahvilaatikon kanssa, ja lopulta se piti repiä auki. No, olisi se varmaan auennut kauniimminkin, mutta koska olo oli kuin pikkulapsella jouluaattona, oli pakko toimia äkkiä. Oli ihan mieletöntä kerrankin hakea postista sellainen paketti, jonka sisältö olisi vain ja ainoastaan minulle! Paketin sisältä paljastui Fazerin suklaata ja Iittalan Kastehelmi-sarjan tuikkukippo, ja täytyy myöntää, että osui ja upposi. Suklaansyöntiä olen kyllä viimeaikoina pyrkinyt hieman vähentämään, sillä tarkoitus olisi vielä joku päivä palautua entiselleen näiden raskauskilojen jäljiltä, mutta toisaalta vanhemmuus jos mikä on täynnä niitä tilanteita, jotka vaan vaativat sen lapselta salaa kaapista napatun suklaapalan. Suklaa on vanhemmuuden (tai ainakin äitiyden) salainen ase, joka rauhoittaa suurenevaa ja sykkivää ohimosuonta ja samalla auttaa siivoamaan jo kolmannen kerran päivän aikana kaatuneen kukkapurkin multineen. Syksy ja talvi taasen on meillä ehdottomasti kynttilöiden aikaa, ja Iittalaa meiltä löytyy myös ennestään. Kastehelmi on sarjana "uusi", mutta nätisti se näyttää asettuvan Festivoiden viereen. Lisävalo pimeimpään vuodenaikan ei koskaan ole pahitteeksi, ja luovathan kynttilät ihanan lämmintä tunnelmaa ja antavat toivoa tulevasta pienillä valonpilkahduksillaan. Ajatonta suomalaista designia. Hyvä valinta, Liina!



Oma yllätykseni meni Lapsen Askelin -blogin Inkalle. Selailin hänen blogiaan ja Instagram-tiliään ja tartuin oikeastaa kolmeen asiaan, joista lähdin koostamaan pakettia. Ensimmäisenä silmiin osui se, että Inka tykkää leipoa paljon. Omia leivoksia en viitsinyt lähettää oikeastaan kahdesta syystä; ensinnäkään en ole mikään mestarileipuri, joten riski olisi ollut aika iso. Halusin tarjota jotain oikeasti hyvää. Toisekseen Postin toisinaan hieman normaalia pidempien toimitusaikojen vuoksi mahdolliset kuppikakut olisivat varmaan jo kasvaneet karvaa Inkan luo päädyttyään. Lisäksi bongasin muutamasta kuvasta ja postauksesta, että kahvi on vahvasti läsnä myös Inkan arjessa. Kahviholistiksi tunnustautuvalle äidille hyvä yllätysidea olisi siis paketti maistuvaa kahvia. Omat suosikkini Löfbergsin Magnifika ja Arvi Nordqvistin Gran Dia eivät olleet hyviä valintoja nyt tähän tilanteeseen, sillä halusin jotain oikeasti erikoista, luksusta. Näinollen läheisest kahvi- ja suklaakaupasta lähti matkaan kuusi erilaista käsinvalmistettua konvehtia ja paketti heidän omaa vanilijakahvia, joka muuten tuoksui aivan huumaavalle jo hyllyssä.

Huomasin Inkan blogista myös, että hän on aika hiljattain alkanut miettiä omaa hyvinvointiaan oikein todella. Raskaus ja äitiys on jättänyt jäljet, eikä oma peilikuva ole ehkä niin tuttu tai turvallinen kuin mitä sen soisi olevan. Kehon terveys huolettaa ja vauva-aika on tuonut omat haasteensa sen ylläpitämiseksi. Osittain hän kokee myös päästänseensä itsensä repsahtamaan. Uskokaa tai älkää, mutta onnistuin kietomaan niin kahvin kuin konvehditkin tähän parempien elämäntapojen tavoitteluun.

Kuten aiemmin totesin, on ihan oikeasti tilanteita, jossa pala suklaata pelastaa äiti-ihmisen päivän. Halusin kertoa Inkalle, että siinä missä terveydestään pitää ehdottomasti pitää huolta, ei itselleen saa olla liian ankara. Kun päivästä joskus löytyy se hetki, jolloin saa sulkea silmänsä ja hengähtää, pitää siitä hetkestä ottaa kaikki irti. Uppoutua. Mutta ehkä siitä hetkestä voi nauttia hieman paremmin, itseään hemmotellen. En tiedä onko kyseiset konvehdit ja kahvi juuri Inkan mieleen, toivottavasti ovat. Mutta jos ei muuta, niin ainakin niiden on tarkoitus viestiä siitä, että kun muuten pitää itsestään hyvää huolta, voi oma herkkuhetki olla astetta spesiaalimpi. Itseään saa ja pitää palkita välillä, se auttaa jaksamaan arjessa. Siksi siis kirjoitin Inkalle myös pienen kirjeen selventämään ajatuksiani.

Kirjeen loppuun lisäsin, että Inka on ehdottomasti hyvä äiti. Ei sillä, että hän sitä vaikuttaisi epäilevän, vaikka kyllähän meistä sitä jokainen varmaan joskus miettii. Vaan siksi, että jokainen lapsensa hyvinvoinnin eteen töitä paiskiva äiti ansaitsee kuulla sen aina silloin tällöin.


#YllätäÄiti -muistamiset oli kaikenkaikkiaan ihana idea. Tarkoitus oli ihan pienellä eleellä piristää toisen "äitikolleegan" päivää ja osoittaa arvostusta. Ainakin itse avasin pakettini hyvillä mielin. Toivottavasti onnistuin ilahduttamaan myös minun lahjani saajaa.