Selailin tänä aamuna meidän hääjuhlien viettopaikan nettisivuja, jonne oli vihdoin ilmestynyt vuoden 2018 varauskalenteri. Kädet täristen avasin sen ja kyllä - siellä se meidän varaus oli. Perhosia pesiytyi vatsaan ja alkoi jännittää, kunnes muistin, että tässä on vaatimattomat 583 päivää jäljellä. Ehkä vielä ei ole aika jännittää. Sen sijaan ajattelin purkaa intoani pieneen postaukseen.


Hääjärjestelyt ovat aika pitkällä oikeastaan kahdesta syystä. Ensinnäkin koska "an early bird catches the worm". Ja toiseksi koska se on auttanut hahmottamaan häiden hintalappua aika paljon. Meillä on kaunis ajatus ja vahva tahto, että naimisiin mennään vain kerran ja sitä pitää silloin mennä naimisiin juuri niin kuin haluaa. Ei kuitenkaan haluta vetää liian överiksi, niin suunnitelmien kuin budjetin suhteen.

No mitä sitten on tehtynä? Ne suuret raamit. Ensimmäisenä varattiin paikka, koska paikasta oltiin varmoja. Arvottiin meidän paikan ja Villa Smedsin väliltä. Jälkimmäistäkin voin suositella lämpimästi. Paikka on ihanan tunnelmallinen ja omistajat todella ystävällisiä. Meillä kuitenkin ratkaisi valitsemamme tilan avaruus, miljöö (vaikka en kyllä käy kiistämään, etteikö Villa Smedsinkin miljöö olisi ollut UPEA) ja hinta. Saatiin käyttöön jopa 180 henkilöä vetävä juhlasali todella huokeaan hintaan. Vieraita meidän listalla on 119 tällä hetkellä. Jää siis tilaa myös krebata!


Pitopalvelu on myös varattu. Saatiin sopiva tarjous maistuvankuuloisella sisällöllä Pitopalvelu Huplista. Iso plussa oli se, että he ovat toimineet meidän juhlapaikalla aiemminkin. Uskon, että kun tilat ja laitteistot ovat tuttuja, niin kaikki muukin sujuu jouhevasti. Ruoka on meille iso ja tärkeä juttu. Päivä on pitkä, joten halutaan että ruokaa on runsaasti ja se on oikeasti hyvää. Loppuiltaan kuuluu myös iltapala.

Hääpuvun ostin aika extempore jo viime keväänä. Menin muka vain katsomaan ja fiilistelemään Minna Hepburnin pukuja Vanhalle ylioppilastalolle yhteen muotitapahtumaan, mutta kun sellainen sattui sitten 60 euron hintaan rekistä löytymään, niin pitihän se kotiuttaa. Puku henkii boheemia fiilistä ja vintagehenkeä, ja näillä ajatuksilla löytyi myös minun vihkisormus. Se on vintagesormus, siis käytetty, mutta myös mielettömän kaunis ja varmasti uniikki. Siro mutta näyttävä. Sellainen, jota oli kaupan valmiskoruista vaikea löytää. Ja olihan se järkyttävän paljon edullisempi kuin kaupasta uutena ostettu. Ja mitä pukuihin vielä tulee, niin sulhanenkin on jo jonkin verran paneutunut omaan vaateasiaan. Hänellä on kaksi vaihtoehtoa ja minulla on niistä selvä suosikki. Mutta en yritä kauheasti vaikuttaa. Mikä itselleen on mukavin. Samalla mentaliteetilla mennään myös kaasojen ja bestmanien vaatetuksen suhteen. Jotain yhtenäistä linjaa etsitään sitten häiden teemaväreistä, jos ei muuten niin asusteiden kautta.


Valokuvaaja löytyi pitkän pohdinnan jälkeen. Alun alkaen minulla oli ajatus, ettei häitä tarvitsisi kuvata, mutta selailtuani somen hääryhmiä ja -keskusteluita jäi minulle päällimäisenä mieleen ihmisten harmitus siitä, että hääkuvia ei ollut tai että ne olivat heikkolaatuisia. Selasin aika monet portfoliot läpi ja pyysin tarjouksia, vaikka olinkin jo yhteen rakastunut. Niinpä päivämme tulee ikuistamaan valokuvaaja Mikko Pääkkönen. Mikon portfolioon kannattaa ehdottomasti tutustua, mutta varaa aikaa ja nenäliinoja!

Jahkailtiin pitkään bändin ja dj:n väliltä. Toisaalta olemme molemmat enemmän livemusiikin ystäviä, joten näin jälkikäteen valintaa voi pitää itsestäänselvyytenä. Meidän bändi on ihan huippu, mutta se me pidetään salaisuuten h-hetkeen saakka. Häiden ohjelmaan en halua kovin yksityiskohtaisesti mennä etukäteen muutenkaan, koska ajattelin nakittaa vastuun siitä ehkä jollekin muulle.

Koristesälää olen kerännyt pitkin vuotta aktiivisten kaasojeni ja ystävieni avulla. Meiltä löytyy lasipurkkeja, luonnonvalkoista pitsiä, pullonkorkkeja, pienenpieniä pyykkipoikia ja liitutaulukylttejä. Aivan varma en ole vielä siitä miltä häät tulevat näyttämään, sillä mieli muuttuu jokaisen Pinterestissä vietetyn tuokion jälkeen, mutta ehkä jonkinnäköinen teema ja värimaailma on jo hahmottunut. Onneksi häämessukausi alkaa pian. Morsiammen ja kaasojen kalenterit on jo siltä osin synkronoitu.



Kirkon voi varata vasta ensi elokuussa. Toiveenamme on mahdollisimman aikainen vihkiaika, ehkä noin puoliltapäivin. Kuljetuksiin en myöskään ole uhrannut kovin montaa ajatusta. Täytyy varmaan selvitellä asiaa lähempänä, kun kuljetettavienkin määrä on selvillä.

Hassua tässä kaikessa on se, etten ikinä kuvitellut hössöttäväni tällä tavoin häistä. Olen aina seurannut sivusta ja pyöritellyt silmiäni, kun tutut morsiammet kasvattavat harmaita hiuksia vääränsävyisistä korkokengistä. Ja tässä sitä ollaan - kaksi vuotta ennen h-hetkeä, sommittelemassa pitsejä lasipurkkien reunaan, hääpuku päällä.