Nyt kun kulunut vuosi on vihdoin käsitelty, on aika keskittyä tulevaan. Lupaukset vuodelle 2017. Toiset eivät usko uudenvuodenlupauksiin. En usko minäkään. Ei vuodenvaihteessa ole mitään taikaa, joka saisi pitämään kiinni lupauksista, jos niihin ei oikeasti halua sitoutua. On aivan sama teetkö lupauksesi 31.12. vai 7.4. Mutta mitä vuodenvaihteessa taas on, on loppua ja alkua. Menneen vuoden voi pistää pakettiin ja nostaa hyllylle. Uusi vuosi, uudet kujeet.

Vuoden 2017 kunniaksi lupaan kymmenen asiaa:

1. Alan kasvissyöjäksi. No en ala. Mutta valitsen kasvisvaihtoehdon aina kun sellainen on tarjolla, eikä ruokarajoitteet estä sitä syömästä (esimerkiksi vaikka nykyinen tai tuleva imetysdieetti). Arkena tämä on helppoa, sillä opiskelijaruokaloissa on aina tarjolla kasvisvaihtoehto (no ei aina, sillä Humakissa ei muistaakseni ollut tarjolla muuta kuin makkaraa ja oliivi-kalakeittoa). Kotona arkiruokarytmiin kuuluu yksi kasvisruoka viikossa. Pidän siitä entistä tiukemmin kiinni.

2. Vähennän sokeria. Rutkasti. Ostin kesällä Virpi Mikkosen Kiitos hyvää - herkkuja ilman sokeria ja gluteenia -kirjan. Haluan jatkaa valitsemallani tiellä. Syksyllä repsahdin. Voisin syyttää kiirettä ja stressiä, mutta kyllä vikaa oli minussakin. En halua tässäkään alkaa totaalikieltäytyjäksi. Mutta kyllä voisin valita monesti paremmin.


3. Sulatan raskaus- ja joulukilot. Lopullisesti. Jojoilu saa riittää! Olisi kiva omistaa sopivankokoisia, nättejä ja laadukkaita vaatteita, eikä käyttää pelkästään iänikuisuuden vanhoja alelumppuja, jotka ovat joko liian isoja tai liian pieniä.

4. Konmaritan kotimme. Ostin kirjan jo joku aika sitten, mutta innostus unohtui lukemisen jälkeen. Tästäkin syytän osittain kiireistä syksyä. Roinaa on nurkat täynnä, mutta mistään en osaa luopua. Olisi vaan huomattavasti helpompaa esimerkiksi siivota, jos kotona ei olisi kauheasti mitään ylimääräistä.

5. Vietän lasten kanssa enemmän aikaa. Ennen, kun olin vielä kotona, ulkoilimme joka päivä, useimmiten kahdesti. Kävimme muuallakin kuin kotipihalla. Syksyn myötä olen laiskistunut ja priorisoinut vähän huonosti. Kyllä minunkin päivästä irtoaa enemmän tunteja, jos vaan vähän yritän.

6. Hoidan loppuun ikuisuusprojektini verhojen ompelun parissa. Myös Matto2025 -projekti saa luvan päättyä vuoden 2017 aikana. Osittain siksi, että kuteet vievät aivan järkyttävästi tilaa, mutta haluan myös vihdoin ja viimein saada virkatun maton lattialle. Kuteita ja toista metriä valmista mattoa ei varmaankaan raahata luennoille, joten hartiavoimia tarvitaan illalla lasten mentyä nukkumaan.

7. Käyn jonkun valokuvauskurssin. Vuosi sitten käymäni peruskurssi oli vain pintaraapaisu, mutta antoi mielestäni paljon. Kuvaamiseni on kehittynyt merkittävästi ja katsonkin esimerkiksi blogin alkuaikojen kuvia hieman sormien välistä häpeillen. No - kaikkien meidän on täytynyt aloittaa jostain.


8. Kutsun ystäviä enemmän kylään. Olen kutsunut ystäviä meille syömään muutaman kerran tänä vuonna. Se on ollut ihan huippukivaa! Miksen siis tekisi niin useammin? Nautin ruoanlaittamisesta, mutta opintojen ulkopuolinen sosiaalinen kanssakäyminen on jäänyt aika vähälle. Olen laiska pitämään yhteyttä. Vuonna 2017 en aio olla. Dinnerpartyja luvassa!

9. Vaihdan kokonaan luonnonkosmetiikkaan. Projekti on alkanut hyvin, mutta vanha tavallinen kosmetiikka ei tunnu loppuvan laisinkaan. Monet niistä onneksi näkevät parasta ennen -päiväyksensä ensi vuoden puolella. Siihen asti kyllä käytän niitä, en halua heittää hukkaan. Ainoastaan hiusten värjääminen ja värien ylläpitäminen mietityttää, joten siihen varaan itselleni veto-oikeuden. Oma tukkani on sellainen hiirenpapananvärinen, enkä tiedä miten punertavansävyiset hennavärit minua pukisivat.

10. Varaan enemmän parisuhdeaikaa. Tiedoksi lastenhoitajillemme, että treffi-iltoja on luvassa vastedes paljon enemmän, ehkä jopa melkein joka kuukausi! Vaikka ei se tietty aina edellytä lastenhoitoa, treffejä voi viettä kotona lasten mentyä nukkumaan. Voi syödä hyvin ja käpertyä sohvannurkkaan katsomaan leffaa. Mutta sillekin aion varata kalenterista omaa aikaa.