Muutama päivä sitten Ilta-Sanomat haastatteli nuorisoa talvipukeutumisesta ilmeisesti hyisessä Helsingissä. Nuorison tyyliin eivät kuuluneet pipot, hanskat, talvitakit tai täysmittaiset lahkeet. Ei hätää - ei kuulunut minunkaan nuoruudessa. Lisäksi silloin sai myös näyttää pyllyvakoa. Mitä matalalanteisemmat farkut, sitä parempi.


Käsitteet "pipo" ja "hanskat" ovat tulleet minulle tutuiksi oikeastaan vasta parikymppisenä. Lasten saanti on edesauttanut asiaa. Kun lähtee työntämään lastenvaunuja bussipysäkille kovassa viimassa lumituiskun piiskatessa vasten kasvoja, voi olla onnellinen päässän olevasta villapiposta. Voin nimittäin vieläkin muistaa sen tunteen, kun sisään tullessa jäätyneet korvat alkoivat hiljalleen lämmetä ja verenkierto palautua. Se on kuin jokin viiltelisi ja repisi korvia irti yhtäaikaisesti. Minun ja pipon rakkaustarina on loppuelämäni pituinen.


Mutta mitä muuta sinne ulos olisi sitten hyvä laittaa? Ensimmäisenä tulee mieleen pitkät kalsarit. Minullakin oli tänään ulkoillessa pitkät kalsarit jalassa. Tai, no... oikeastaan minulla oli farkkujen alla Vimman kukkaleggingsit, mutta let's face it: Sama asia, vähän hienompi nimi. Oikeastaan kaikista paras olisi kai pukeutua villaan. Olisikin hienoa löytää villahaalari omassa koossa. Tai voisiko suuret lastenvaatevalmistajat alkaa tekemään toppahaalareita myös äiti-kokoisina? Kalsareiden ohella suosittelen kerrospukeutumista muutenkin. On paljon helpompaa ottaa pois jotain mitä on kuin lisätä jotain mitä ei ole.

Tänään jalassani oli farkut, koska olimme reissun päällä. Yleensä näillä keleillä suosin toppahousuja. Farkkuja paikkaamassa oli onneksi kunnolliset villavuoratut talvinilkkurit ja varpaat selviytyivät kuolioitta ja oikeastaan aika lämpiminä. Sormia lämmitti nahkahanskat, mutta rukkaset olisivat ehkä parempi vaihtoehto. Näillä asteilla on kuitenkaan ihan turha enää turvautua villalapasiin tai vastaaviin, jollei halua menettää sormiaan. Kaulaa suojasi trendikäs villahuivi suoraan 70-luvulta.


Oleellinen osa talvipukeutumista on tietenkin muhkea ja lämmin toppatakki. Myönnän, ettei varmaankaan ole kovin trendikästä näyttää Michelin-mieheltä, mutta jenkkakahvoja jäädyttäneet vuodet ovat opettaneet, että joissain tilanteissa käytännöllisyys menee tyylin edelle. Tosin kyllä nuoret ovat siinä oikeassa, etten minäkään vetäisisi jalkaan Kuomia kaupungille lähtiessäni. Mutta annan itselleni luvan näyttää toisinaan vähän dilleltä.