Raskaudet eivät ole olleet helliä minulle. Kilot ovat näkyneet kropassa vielä synnytysten jälkeenkin. Osittain syy on oma, osittain näin on käynyt hyvästä yrityksestä huolimatta. Kun Pihvi oli Papun ikäinen, olin Superdieetin avulla karistanut raskauskilot ja vähän ylikin. Nyt siihen olisi vielä noin kahdeksan kiloa matkaa.

Superdieetti tuotti tuloksia, mutta ei oikeastaan ohjeistanut pysyvään elämäntapamuutokseen. Ihminen voi syödä rahkaa ja munanvalkuaista vain tietyn verran. Sain ruokavaliosta hyviä vinkkejä, mutta ihan sellaisenaan se ei toimi ainakaan minun arjessani. Tärkeää on tehdä oikeita valintoja, mutta joskus saa myös valita väärin, kunhan sen vaan muistaa tehdä kohtuudella. Aloitin joulun jälkeen sokerittoman, joka on pitänyt. Viikonlopun häämessuilla oli tarjolla suklaakarkkeja tai kakkupaloja lähes jokaisella ständillä, mutta pidin päätöksestäni kiinni. Eilen sallin itselleni pienen palan suklaakakkua, joka onkin lupa vieraassa kahvipöydässä ottaa. Söin sen, en santsannut, ja entisestä poiketen kakkupalasesta ei jäänyt morkkista.

Ruokavalion hallinta on ollut minulle aina helpompaa kuin hyvä ja säännöllinen liikkuminen, vaikka tietysti repsahduksiakin sattuu ja mässäily on mennyt överiksi useammin kuin kerran. En ole oikeastaan ikinä jäänyt koukkuun salilla käymiseen, vaikka monet sanoo, että kyllä se tunne ajan kanssa tulee. Tietenkin olo treenin jälkeen on eufoorinen, mutta olen kuitenkin tullut siihen lopputulokseen, että ehkä siitä salilla käymisestä ei ikinä tule sitä minun juttuani. Myös esimerkiksi tavoitteellinen juokseminen tuntuu puurolta. Liikunnan iloa olen löytänyt muun muassa uimisesta ja nyt taas vuosien tauon jälkeen jalkapallosta. Tietysti jonkinlainen lihaskuntoharjoittelu olisi vähintäänkin hyvä lisä siihen, mutta joka tapauksessa kuntosalilta itsensä löytäminen vaatii hieman sitä motia.

Treenejä siivittämään sain Polarilta kokeiluun A360 -fitnessmittarin. Olen asettanut itselleni tavoitteen olla kesäkunnossa 2017. Onkin jännä nähdä miten nämä pari ensimmäistä viikkoa fitnessmittarin kanssa eroavat touko-kesäkuun vaihteen tuloksista. Mittarihan ei mittaa pelkästään urheilutuloksia, vaan saan tietoa esimerkiksi unen määrästä, sen laadusta, aktiivisuudesta ja kulutetuista kaloreista. Uskon fitnessmittarin toimivan hyvänä piiskurina, sillä keskiviikkoinen todella epäaktiivinen ilta kotisohvalla sai tuloksia katsellessa korvat punoittamaan ja teki mieli vetää lenkkarit jalkaan samoin tein.


Joka tapauksessa kesäkunnossa ei ole kyse pelkästään kiloista. Tein uudenvuodenlupauksen katsoa mitä suuhuni laitan ja juuri siitä esimerkiksi sokerin välttelyssä on kyse. Olen myös onnistunut syömään aamupalaa joka päivä noin viikon ajan. Erityisesti tästä taputan itseäni olalle, sillä aamulla ruoka on ollut niin helppo skipata kiireessä. Toivon, että oikeanlaisen ruokavalion, laadukkaamman unen ja aktiivisen liikunnan yhdistelmällä väsymys väistyy, kevät näyttää valoisammalta ja kropasta karisee kilo jos toinenkin.

Etenemisestä ja tuloksista aion muuten pitää bloginkin puolella kirjaa 18 viikon ajan, alkaen ensi maanantaista. Kerran viikossa, lähtökohtaisesti maanantaisin, ilmestyy blogiin Pullataikinamutsin viikkokatsaus: Miten meni noin niinku omasta (ja fitnessmittarin) mielestä. Otetaan ensi maanantaille ne aloitusmitat. Hui, vähän jännittää!