Jokaisessa vuodenajassa on puolensa, mutta kyllä talvi saisi minun puolesta olla pian taputeltu. Alan olla kurkkua myöten täynnä hikisiä ja pinnaa kiristäviä uloslähtösessioita, joissa yrität pukea makarooniksi muuttunutta tai koomapotilaaksi lattialle heittäytynyttä uhmaikäistä samalla kun vauvaikäinen ryömii paikalle ja tulee roikkumaan paitasi rinnuksista tai hihansuusta ja omalla pukeutumisvuorollaan riisuu pois milloin käteen laitetut hanskat ja milloin päähän laitetun hatun. Kevään kohokohta on siinä, että saan pian vaihtaa paksut toppapuvut välikausihaalareihin, jolloin toisen lapsen kiukkukerroin pukeutumistilanteissa todennäköisesti pienenee, koska odotellessa ei tule enää niin jumalattoman kuuma. Kun pääsemme ulos, ei talvinen sää tuota minulle mitään päänvaivaa, mutta sinne ulos pääseminen tuntuu monesti vaativat verta, hikeä ja kyyneleitä. Tekisi usein itsekin mieli vain heittäytyä lattialle ja vähän kiukuta.


Kun kesä antaa parastaan, on kaikki lastenkin kanssa niin paljon helpompaa. Yksinkertaisimmillaan uloslähteminen vaatii vain kengät jalkaan ja hatun päähän. Toki reissurepun tavaramäärä hieman kasvaa, sillä kesäisin on tärkeä varata mukaan ainakin aurinkorasvaa, vettä ja pientä evästä. Liukastumista ja kallonmurtamista sekä lumiukkoja lukuunottamatta voi kesällä tehdä vähintään sen mitä talvellakin. Minun summer bucket list tulee sisältämään ainakin rantaelämää, Korkeasaari- ja Linnanmäkireissut, piknikejä kotimme läheisellä nurmialueella, Ilosaarirockin, mummolan rauhaa, puulämmitteistä ulkosaunaa, retkeilyä, marjastusta, sienestystä, makkaranpaistoa, voikukkaseppeleitä ja ehdottomasti paljon jalkapalloa. Oi miten paljon odotankaan sitä, että pääsen taas kiroamaan joukkueemme mustat peliasut, jotka kesäkuumalla imevät kaiken lämmön itseensä. Nyt peliasun alla on vaikka minkälaista eri thermokerrosta ja silti kylmyys hiipii luihin ja ytimiin, jos ei pidä itseään jatkuvassa liikkeessä. 


Talvimasennusta lisätäkseni päätin selata viime kesänä otettuja valokuvia. Auringonpaiste, kimaltava järvivesi, pullea pikkuvauva ja enkelikiharainen taapero. Vaikka viime kesä taisikin olla vielä aika kamalaa refluksin kanssa taistelua, eivät ikävät muistot juurikaan välity kuvista, jos niitä ei osaa etsiä. Esimerkiksi mustat silmänaluset kuuluvat melkein jokaiseen vauva-arkeen ja jumppapallo taitaa löytyä aika monesta kodista. Meillä niitä tosin on seitsemän. 

No - ei talvi oikeasti ole niin kurja kuin miltä se nyt tuntuu. Kaikissa vuodenajoissa on puolensa, olen sen todennut aiemminkin, mutta talvi tuntuu tällä hetkellä niin loputtoman pitkältä. Oikeastaan loppuvuodesta on paljon helpompi selvitä, sillä jouluihmisenä minulla on paljon odotettavaa. Kevättalvella ei ole oikeastaan mitään. Päivä pitenee, mutta muutaman lupaavan aurinkoisen päivän jälkeinen viimainen pakkaspäivä masentaa. Papu täyttää pian yksi ja se on asia jota joku äiti varmaan odottaisi. Minusta taas on kamalaa, että meidän ainakin toistaiseksi viimeinen vauvavuosi päättyy pian. Tänään jäljellä 13. Sitten meillä asuu kaksi taaperoa.